|
|
Kaukorakkautta
Alkuperäinen nimi: Going the Distance Ensi-ilta: 10.09.2010 Kesto: 1 h 44 min Ikäraja: K 13 Ohjaaja: Nanette Burstein Pääosissa: Drew Barrymore Justin Long Christina Applegate
Juonikuvio lähtee käyntiin New Yorkista, kun seurusteluun kaveriensa mielestä liian kevyesti suhtautuva Garrett (Long) sössii tyttöystävänsä syntymäpäivän ja joutuu jätetyksi. Vielä samana iltana, lääkitessään kolhittua itsetuntoaan baarissa lasin ääressä, mies päätyy tekemään tuttavuutta rempseän Erinin (Barrymore) kanssa. Asiat lähtevät etenemään ja pian selviääkin, että Erin opiskelee toimittajaksi tyystin toisella puolella maata, San Franciscossa, ja aikoo saada opintonsa myös päätökseen, jolloin pariskunta päättää hyvästien sijaan ryhtyä kaukosuhteeseen. Aluksi kyseinen järjestely onkin ihan kivaa, kun yhteyttä pidetään puhelimen ja netin välityksellä, ja odotellaan innolla noin parin kuukauden välein tehtäviä tapaamisia, mutta kun kuukaudet vierivät, eikä kumpikaan näytä saavan elämäänsä sellaiseen pisteeseen, että muutto toisen kotikaupunkiin olisi mahdollinen, alkaa etärakkaus tökkiä.  Kaukorakkauden tarina on melkein joka suhteessa tämän genren peruskauraa, eli ensin tavataan ja ihastutaan, sitten tulee ongelmia ja homma pistetään jäihin, mutta lopussa asiat kääntyvät parhain päin. Pariskunnan molemmilla osapuolilla on toki myös omat (sinkku)bestiksensä, jotka antavat heille suorasukaisia neuvoja suhteen etenemisestä. Vaikkei mikään indie-tuotanto olekaan, leffassa puhutaan tuhmia ja viljellään f-sanaa siihen malliin, että mieleen tulevat enemmänkin brittien vastaavat tuotokset. Ajoittain, etenkin Garrettin kämppiksen Danin (Charlie Day) osalta, rääväsuisuus menee jo totaalisen epäuskottavuuden puolelle, mutta onneksi nolostuttavan tökeröä läppää ei tarvitse kuunnella kuin ajoittain. Kiroilu ja kaksimielisyyksien viljely tuntuu muutenkin hiukan turhalta lisältä, sillä Erinin ja Garrettin tarina on lopulta hyvin kiltti ja oikeamielinen. Molemmilla on hotti ja empaattinen työkaveri, jonka kanssa voisi mitä todennäköisimmin sutista silloin kun etäsuhde ja –riitely alkaa kyllästyttämään, mutta kumpikaan ei tartu tilaisuuteen edes kunnon kännissä. Eipä silti, että tähän varsinaisesti kaipaisi lisäksi mitään pettämiskuviota, koska pariskunta on varsin sympaattinen ja näyttelijöiden välinen kemia pelaa, sattuneesta syystä tai siitä huolimatta, uskottavasti. Toki meininki on hiukan teiniä, kun kyse on kuitenkin yli kolmikymppisistä, mutta niinhän se on tämän lajin leffoissa useimmiten, eivätkä katsojatkaan kaipaa mitään tasapaksun arkielämän tarkkaa toisintoa, vaan romantiikkaa ja onnellista loppua, jota Erinin (toimittaja) ja Garrettin (levytuottaja) mediaseksikkäät ammatitkin korostavat.  Kokonaisuutena Kaukorakkautta on tusinatavaraa, muttei sentään katsomiskelvotonta sellaista. Viime aikoina ei tosin ole nähty mieleen jääviä romanttisia komedioita, vaan lähinnä niiden elementtejä muihin genreihin, kuten toimintaan (Knight and Day, Killers), yhdistäviä tekeleitä, joten siinä mielessä Barrymoren ja Longin perinteistä, mutta tyylipuhdasta säätöä jaksaa seurata läpi ainakin yhden kerran. Suositellaan siis lähinnä deittileffaksi tai (tyttö)porukalla katsottavaksi.
|
|
Aikaisemmin lähinnä dokumentteja ohjannut ja Oscar-ehdokkuudenkin työstään saanut Nanette Burstein debytoi nyt valkokangasfiktion parissa romanttisella komedialla, jota tähdittää tosielämässäkin seurustellut on/off-pariskunta Drew Barrymore ja Justin Long. Sangen kohtuullisella 32 miljoonan dollarin budjetilla tuotettu Kaukorakkautta onkin kerännyt viimeviikkoisesta ensi-illastaan lähtien lipputuloina takaisin jo lähes kolmanneksen tuotantokustannuksistaan, joten tuskinpa tämä kolmekymppisten rakkaustarina tappiolliseksi jää.
