Salt

---

Sekä kaupallisesti menestyneitä että kriitikoiden arvostamia elokuvia jo 70-luvulta lähtien ohjannut Phillip Noyce (Rasvatyyni, Hiljainen amerikkalainen) palasi useamman vuoden tauon jälkeen isompien tuotantojen pariin ja tuloksena syntyi Angelina Jolien tähdittämä vakoojatrilleri Salt. Heinäkuisen Yhdysvaltain ensi-iltansa jälkeen elokuva on tahkonnut lippuluukuilla jo reilut 240 miljoonaa dollaria, yli kaksi kertaa budjettinsa verran.

Käsikirjoituksen takaa paljastuu sarjakuvamaisen scifin ystäville tuttu nimi, nimittäin Kurt Wimmer, joka muistetaan etenkin Matrixiin verratusta Equilibriumista (Suomessa nimellä Cubic) ja sen henkisestä jatko-osasta, ristiriitaisemmin vastaanotetusta mutta samalla visuaalisesti komean animetyylisestä Ultravioletista. Gun-kata-fiilistelyn jälkeen Wimmer onkin siirtynyt enemmän todelliseen maailmaan sijoittuvaan tarinankerrontaan, josta Saltin lisäksi hyvänä esimerkkinä toimivat viime vuonna ilmestynyt Lainkuuliainen kansalainen ja sitä edeltänyt Street Kings.

Promokuvien ja trailerin perusteella muodostetut ennakko-odotukset Saltin sisällöstä olivat jotain Wanted-tyylisen överiksi vedetyn tykityksen ja tänä kesänä liiankin tutuksi tulleen ”huipputappaja ja sen taviskumppani”-kuvion väliltä, mutta yllättäen leffa ei ollut kumpaakaan, vaan suhteellisen järkevästi etenevä ja mollivoittoinen jännäri, jossa ei ollut edes kovin paljoa toimintaa. Myöskään naispuolisesta Jason Bournesta ei ole kyse, vaikka visuaalisesti realistisen hailakkaan, kevättalviseen Washingtoniin ja New Yorkiin sijoittuvassa tarinassa välillä hieman samaa tunnelmaa olikin. Aina kylmän sodan ajoilta alkaneen salaliittoteoria-juonikuvion tarkempi kuvaileminen veisi pohjan pois katsojan omilta päätelmiltä, mutta mainittakoon että Jolien esittämän CIA-agentti Evelyn Saltin menneisyydestä löytyy sen verran luurankoja, että pakomatka entisten työtoverien jahtaamana muuttuu etenkin loppua kohden varsin kiinnostavaksi, sillä erilaiset käänteet luovat epätietoisuuden siitä, kenen pussiin Salt lopulta pelaa.

Ensireaktio Saltista onkin se, että tarina tuntuu kumman synkältä ja päämäärättömältä, mikä saa tunnin katselemisen jälkeen miettimään, että tässäkö tämä jo oli ja katsooko nyt koko illan elokuvaa vaiko moniosaisen sarjan pilottijaksoa. Juuri kenenkään motiiveja ei perustella, ja myös hahmojen taustoitus on vähän niin ja näin, mutta viimeisen puolituntisen aikana tarjotaankin sitten sekä toimintaa että yllättäviä käänteitä niin tiukalla rytmityksellä, että alkaa väkisinkin kiinnostaa, miten Evelyn Saltin tarina saadaan päätökseen. Pilottijakso-fiilis ei silti ollut täysin tuulesta temmattua, sillä jatko-osan mahdollisuus jää Medusan sinetti-tyyliin varsin todennäköiseksi, eikä varsinkaan hyvien lipputulojen jälkeen olisi ihme, jos tästäkin kaavailtaisiin useamman elokuvan sarjaa.

Näyttelijätyöskentelystä ei ole ainakaan päätähtien osalta pahaa sanottavaa, sillä Oscar-palkinnonkin saanut Angelina Jolie ei ole ensimmäistä kertaa toimintatähtenä, ja tarjoaakin nyt toistaiseksi uskottavimman suorituksensa kyseisessä genressä. Tomb Raider-leffojen ja Wantedin megababen sijaan Jolie on Saltin roolissa jopa arkinen ja elokuvan loppupuolta lukuun ottamatta hillitysti ehostettu, ja eittämättömästä vaarallisuudestaan huolimatta myös jossain määrin herkän ja haavoittuvan oloinen. Näin Jolie antaakin samalla näyttelemisen mallia kaiken maailman meganfoxeille, jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä muistetaan kymmenen vuoden päästä lähinnä Himmeet tähdet-tason tosi-TV-näyttäytymisistä. Myös Saltin CIA-kollega Ted Winteriä esittävä Liev Schreiber on roolissaan onnistunut, vaikka X-Men Origins: Wolverinessa mainion roolin tehnyttä, ilman pedonhampaita ja ylimääräistä karvoitustakin karhulta näyttävää, karismaattista jässikkää on Sabretooth-pestin jälkeen ollut vaikea katsoa hymyilemättä, etenkin nyt kun mies on puettu asiallisen sliipatusti pukuun ja kravattiin.

Siinä missä moni toimintaleffa tai trilleri hyytyy vakuuttavan alun jälkeen keskinkertaisemmaksi viihteeksi, Salt palkitsee kärsivällisen katsojansa viimeisen kolmanneksen aikana. Alkupuolikaan ei ole huonoa katsottavaa, sillä kaikkea toimintaa ei ole tungettu loppupuolen huipentumaksi, mutta leffa on ehdottomasti parhaimmillaan sitten, kun juonivyyhti alkaa kiertymään kunnolla auki. Varsinaisesta katsojan huijauksesta ei silti ole kyse, vaan aiempien tapahtumien saattaminen uuteen valoon toimii näppärästi ja se tuntuu perustellulta, minkä johdosta Jolien uutukaista voikin suositella etenkin vakavahenkisempien vakoojatarinoiden ystäville. Toivon mukaan Saltin tarina jatkuu, sillä tällä tekijätiimillä katselisi mieluusti vielä ainakin toisen osan.

Olli Riihimäki (02.09.10)