Killers

---

Lähinnä Blondin kostosta muistettava ja pari muutakin romanttista komediaa ohjannut Robert Luketic väsäsi tällä kertaa hiukan toimintapainotteisemman hassuttelun yhdessä Ashton Kutcherin ja Katherine Heigl’n kanssa. Pääroolipariskunnan lisäksi leffaan saatiin myös 80-luvulla menestynyttä uraa tehnyt Tom Selleck ja allekirjoittaneelle lähinnä kahdesta ensimmäisestä Yksin kotona-leffasta mieleen jäänyt Catherine O’Hara. Kesäkuussa Yhdysvalloissa julkaistu leffa ei räjäyttänyt pankkia pääsylipputulojen osalta, vaikka pääsikin silti nipin napin plussan puolelle ja kerännee vielä jonkin verran lisää katsojia Euroopassa.

Juoneltaan Killers on aluksi kuin mitä perinteisin romanttinen komedia pikakelauksella, sillä pariskunta, tässä tapauksessa Spencer (Kutcher) ja Jen (Heigl) tapaavat sattumalta Ranskassa, jossa hiljattain poikaystävänsä dumppaamaksi joutunut Jen on vanhempiensa kanssa lomareissulla. Asiat etenevät rivakasti ja pariskunta avioituu, minkä jälkeen hypätään ajassa kolme vuotta eteenpäin, jolloin Spencer ja Jen asuvat varakkaiden ihmisten nukkumalähiössä, missä elämä on leppoisaa ja naapureiden kanssa vietetään juhlia ja vaihdetaan päivittäin kuulumisia. Ainoa särö pariskunnan muuten täydelliseltä näyttävässä elämässä onkin Spencerin menneisyys palkkatappajana, joka nostaa ikävästi päätään, kun miehen hengestä luvataan 20 miljoonan dollarin palkkio. Yhtäkkiä miltei jokainen naapuri, työkaveri tai lähipiirin tuttava onkin potentiaalinen peiteagentti ja palkkionmetsästäjä.

On vaikea sanoa, mitä tuottajat oikein ajattelivat, kun elokuvalle näytettiin vihreää valoa, sillä Killers on omituinen ja enimmäkseen mitäänsanomaton sekasotku, joka ei toimi sen paremmin romanttisena komediana kuin toimintajännärinäkään. Ennen niin ystävällisten tuttujen ja kaverien yhtäkkinen kääntyminen häikäilemättömiksi ja vain omaa etuaan ajatteleviksi tappajiksi on sinällään mielenkiintoisen vainoharhainen skenaario, josta tulikin aluksi pienet Battle Royale-vibat. Tosin BR:ssä tapettiin vain oman eloonjäämisen vuoksi ja se olikin oikeasti mielenkiintoinen ja monta katselukertaa kestävä teos.

Kaiken huipuksi Killersin tekijät ovat tehneet ison mokan lisäämällä niskojen katkomisen ja lyijymyrkytysten oheen hauskoiksi tarkoitettuja sutkautuksia, mitä ei auta myöskään Kutcherin ja Heigln tukeutuminen liiankin tuttuihin näyttelijämaneereihinsa. Sanoissaan sekoileva ja poikamainen velikulta, sekä kiltin ja estyneen naapurintytön hahmot on nähty niin monta kertaa aiemmin, että kumpikaan ei tunnu yrittäneen yhtään enempää kuin palkkashekki on edellyttänyt. Lisäksi Kutcher on kylmähermoisena mutta silti lutuisena tappoeksperttinä täysin väärässä roolissa, eikä jampasta uutta Jason Bournea saada tekemälläkään. Näyttelijöiden osalta leffan parasta antia onkin edelleen charmikkaan viiksiniekka Selleckin jurottava rooli Jenin isänä, eikä Spencerin limainen ja sekopäisesti virnuileva työkaveri (Rob Riggle) ole myöskään aivan kelvoton esitys.

Kokonaisuutena Killersiä on siis vaikea suositella kenellekään, ja on ihme, että tämä piti tuoda täälläkin ihan valkokankaalle asti, kun sopivampi paikka olisi ollut videovuokraamon hylly, jossa tämä myös kansikuvaltaan (täysin valkoinen tausta ja leffan hahmot naamailemassa räikeän nimitekstin seurassa) mitä kliseisin komediaviritys olisi ollut kuin kotonaan. Ihan kiva, että Kutcher sai sixpackinsa kuosiin leffaa varten, mutta ne paidattomat kuvat voi halutessaan katsoa saman tien netistäkin, jolloin voi myös käyttää tunnin ja kolme varttia elämästään johonkin hyödyllisempään.

Olli Riihimäki (19.08.10)