Knight & Day

---

Mielenkiintoisista ja palkituista ohjaustöistään (mm. Vuosi nuoruudestani, Walk the Line) tunnettu James Mangold tarttui vaihteeksi toimintapainotteisempaan käsikirjoitukseen ja tuloksena syntyi agenttitoimintakomedia Knight & Day. Tom Cruisen ja Cameron Diazin tähdittämä, yli sadan miljoonan dollarin budjetilla tuotettu kesäinen toimintapläjäys ei yltänyt viimekuisella ensi-iltaviikollaan katsotuimpien listalle, mutta on sittemmin onnistunut keräämään kasaan jo miltei budjettinsa verran lipputuloja. Flopista on siis turha puhua, sillä vastikään Eurooppaan ehtinyt leffa pääsee rahallisesti mitä todennäköisimmin plussan puolelle.

Eikä itse leffa olekaan hullumpi tapaus, sillä agenttielokuvakontekstista huolimatta juoneen ei ole tungettu liikaa yllätyskäänteitä tai katsojaa tahallaan harhaan johtavia yksityiskohtia. Juoni menee pääpiirteissään niin, että siskonsa häihin matkalla oleva June Havens (Diaz) törmää lentokentällä sattumalta komeaan ja mukavan oloiseen Roy Milleriin (Cruise), ja päätyy tietämättään avustamaan Milleriä tavoitellun, tavallisen pariston kokoisen loputtoman energianlähteen prototyypin kanssa. Miller kun sattuu olemaan FBI:n agentti, joka anasti kyseisen arvotavaran pelastaakseen sen parissa työskennelleen fyysikkonörtti Simon Feckin (Paul Dano), joka olisi muuten päässyt hengestään omaan pussiinsa pelaavan agentti Fitzgeraldin (Peter Sarsgaard) juonittelujen johdosta.

Agenttikuvioista täysin pihalla oleva June saa aluksi vain roikkua mukana, kun Royn kanssa on kestettävä niin pakkolasku kaapatulla suihkukoneella kuin tulitaistelut sekä auton että moottoripyörän kyydissä. Ampuma- ja kamppailutaidoiltaan ylivertainen Roy on tietysti miltei koko ajan tilanteen tasalla ja antaa Junelle vähän väliä ohjeita siitä, miten toimitaan kohta eteen tulevassa tilanteessa. Komiikkaa irtoaakin siitä, kun June jättää miltei poikkeuksetta huomioimatta Royn ohjeet ja joutuu sen takia vaikeuksiin vähän väliä. Toinen toistuva vitsi on Royn käyttämät rauhoittavat lääkkeet ja muut tainnutuskikat, joilla tiukoissa tilanteissa panikoiva June saadaan rauhalliseksi ja pois pelistä joksikin aikaa. Samalla myös juonta pikakelataan näppärästi eteenpäin, kun katsojalle näytetään vain välähdyksiä tokkuraisen Junen näkökulmasta.

Sen lisäksi, että leffassa piisaa reilusti tyylikkäästi toteutettuja takaa-ajoja ja räiskintää, myös tapahtumapaikat vaihtuvat mantereelta toiselle kuin takavuosien Bond-leffoissa ikään. Jenkkilän lisäksi piipahdetaan Azoreilla, Itävallassa ja Espanjassa, joista tulee tarinaan mukavasti vaihtelua maisemien ja paikallisvärin ansiosta. Liian vakavalla naamalla ei myöskään olla liikenteessä, sillä koko tarinan ydin, nimittäin loputon energianlähde, jonka eri osapuolet haluavat saada käsiinsä, on käsikirjoituksen kannalta suorastaan naurettavan laiska ratkaisu, sekä niin kliseinen, että sen on pakko olla tietoisesti parodinen valinta. Tosin kyseisen superpariston tehtävänä onkin vain toimia MacGuffinina ja kuljettaa juonta eteenpäin, joten katsojan ei odotetakaan tarttuvan siihen kovin syvällisesti.

Näyttelijät selviävät rooleistaan hyvin, ja Ethan Hunt-vaihteen päälle laittanut, viittäkymmentä lähestyvä Cruise on edelleen mainiossa iskussa sekä superagenttina että komeana leffatähtenä ylipäätään. Diazin avuton häslääminen ja toistuva pulaan joutuminen tuntuu aluksi hiukan ärsyttävältä, mutta juonen edetessä June alkaakin päästä mukaan pelin henkeen, eikä ole läheskään niin avuton hidaste kuin äkkiseltään luulisi. Naama peruslukemilla möllöttävä Sarsgaard sopii puolestaan persoonattoman ja opportunistisen pahisagentin rooliinsa mukavasti, ja Paul Dano hoitaa stereotyyppisen, nörttirillinsä 90-luvulla hankkineen neropatti Simonin simppelin roolin niin hyvin kuin se käsikirjoituksen puitteissa on mahdollista.

Knight & Day on kesäiseksi kevytviihteeksi yllättävän onnistunutta katsottavaa, sillä ohuehkoa tarinaa kannatellaan näyttävillä ja paikoin kekseliäilläkin toimintakohtauksilla ja myös koomiset elementit toimivat enimmäkseen hyvin. Vaikkei tämä toimintaelokuvana ylläkään aivan Cruisen huipputyylikkäiden Vaarallinen tehtävä-leffojen tasolle, viihdearvoa löytyy kyllä enemmän kuin monesta muusta tänä vuonna julkaistusta rymistelystä.

Olli Riihimäki (15.07.10)