|
|
Ludacris: Battle of the Sexes
01. Intro 02. How low 03. My chick bad 04. Everybody drunk 05. I do it all night 06. Sex room 07. I know you got a man 08. Hey ho 09. Party no mo’ 10. B.O.T.S. radio 11. Can’t live with you 12. Feelin’ so sexy 13. Tell me a secret 14. My chick bad remix 15. Sexting
1.28 3.22 3.37 4.10 4.41 5.31 4.04 4.12 4.21 4.56 4.20 3.30 4.19 3.24 4.44
Ludacrisin kymmenvuotisen levytysuran varrelle on mahtunut oma osansa jenkkiräpin peruskauraa: vähän kärhämää muiden räpartistien kanssa, hiukan jupakkaa sanoituksista sellaisten Amerikan moraalinvartijoiden kuin Oprah’n kanssa ja niin edes- ja poispäin. Ei siis mitään erityisesti kertaamisen arvoista. Ludacris toki teki syvän etelän hiphopia jo silloin, kun se ei vielä ollut jyrännyt itseään valtavirran räpsoundiksi, mutta eipä siitä hänelle juuri hyötyä nykyään ole. Suurin kysymys tämän levyn kohdalla taitaakin olla, mikä siitä - ja Ludasta - tekee relevantin tänä päivänä. Ja vastaus on: ei oikein mikään. Eihän albumissa mitään varsinaista vikaa ole, se vain on perusteellisen geneerinen ja yllätyksetön. Keskitien Dirty South -soundia, normiklubiräppiä ja pakolliset ärränbeekertsit päälle. Kivaa ja turvallista. Ja tylsää. Ludacrishan on itse asiassa aika taitava räppäri, jolla on välittömästi tunnistettava flow. Se onkin ainoa varsinainen syy, miksi tätä levyä kannattaisi kuunnella. Hänen sanoituksensa tursuavat myös enemmän seksiä kuin hiphop-lyriikat keskimäärin, jos se nyt ketään sattuu kiinnostamaan. Kohokohtiin kuuluvat freesin ilmava I Know You Got a Man ja ihan oikeasti seksikäs Feelin’ So Sexy, joka on ikään kuin ensilevyn What’s Your Fantasy ?pornoilun sisarbiisi. Casanovan roolissa Ludacris tuntuukin olevan nykyään parhaimmillaan. Mutta en minä silti pysty perustelemaan, miksi jonkun pitäisi tämä levy hankkia.
Arvostelut
Mukana seuraavissa arvosteluissa
KotisivutUutiset15.10.2008 / Max Payne ensi-iltaan USA:ssa - katso kuvat! 29.08.2006 / Ludacris tarjoaa terapiaa |
|
