 |
|
StreetDance 3D
Alkuperäinen nimi: StreetDance 3D Ensi-ilta: 28.05.2010 Kesto: 1 h 38 min Ikäraja: S Ohjaaja: Max Giwa, Dania Pasquini Pääosissa: Charlotte Rampling Rachel McDowall Nichola Burley Richard Winsor George Sampson
Varsin tuttuja polkuja kulkeva juoni kertoo Britannian kansalliseen katutanssikilpailuun valmistautuvasta ryhmästä ja etenkin sen johtajaksi päätyvästä Carlysta (Nichola Burley), joka joutuu poikaystävänsä, porukan entisen nokkamiehen Jayn (Ukweli Roach) dumppaamaksi. Jayn lähdettyä myös pari muutakin tanssijaa päättää poistua ryhmän riveistä, joten mukaan tarvittaisiin kipeästi uusia jäseniä. Rahapulassa oleva ryhmä joutuu myös treenaamaan missä sattuu, kunnes kahvilassa työskentelevä Carly sattuu eräällä lounaantoimituskeikallaan paikalliseen balettikouluun, jossa olisi yllin kyllin harjoittelutilaa. Koulun paikalleen jämähtäneeseen ilmapiiriin kyllästynyt ja paikkaa johtava Helena (Charlotte Rampling) huomaa Carlyn energisyyden ja suostuu ottamaan katutanssijat sisään sillä ehdolla, että nämä toisivat samalla uusia tuulia baletinopetukseen.  Kuten arvata saattaa, klassista balettia harrastavat ja hillityt yläluokan nuoret sekä rempseät ja duunaritaustaiset katutanssijat eivät aluksi tule millään toimeen keskenään. Keskinäisen nokittelun jälkeen alkaa kuitenkin löytyä jotain yhteistäkin, nimittäin intohimo tanssimiseen, eikä asiaa haittaa myöskään se, että Carly ja balettiporukan komea johtohahmo Tomas (Richard Winsor) alkavat lämmetä toisilleen. Vaikka balettitanssijat ovatkin enemmän katutanssijoiden opetuksessa kuin toisin päin, myös baletille ominainen liikkeiden kepeys, sirous ja ryhdikkyys antaa Carlylle uutta kipinää tavanomaisesta poikkeavien koreografioiden suunnitteluun. Balettiporukasta löytyy myös sen verran monta osaavaa tanssijaa, että kansalliseen katutanssikilpailuun osallistuminen on taas mahdollista, eikä motivaatiota vähennä ainakaan se, että Carlyn jättänyt Jay loikkaasi pahimman kilpailijan, Surge-nimisen tanssiryhmän riveihin. Juonen kannalta StreetDance 3D on hyvin samanlainen kuin mikä tahansa urheiluelokuva, jossa kuvataan kunnianhimoisen porukan etenemistä yli esteiden, kehittymistä paremmaksi ja paremmaksi, sekä tietysti kaiken kulminoitumista ratkaisevaan otteluun alun perin täysin ylivoimaiselta näyttäneen vastustajan kanssa. Altavastaajilla on yleensä myös mukana joku vanhempi, itsekin aikanaan lajia tosissaan harjoitellut mentori, joka tuo nuorelle joukkueelle myös moraalista selkärankaa ja uskoa siihen että tärkeintä ei ole voitto vaan rakkaus lajiin. Kaava on siis perin ennalta-arvattava, mutta lajityypin viehätys perustuukin hahmojen henkilökemiaan ja otteluiden/kilpailutilanteiden jännittävään kuvaukseen. Onnistuneessa urheiluelokuvassa katsoja pitää altavastaajaporukalle peukkuja, vaikka voikin pitää lähes alusta saakka varmana, että lopussa tiimin kova työ ja uurastus palkitaan.
Kokonaisuutena StreetDance 3D oli miellyttävä katselukokemus, joka kannattaa todellakin käydä katsomassa isolta kankaalta ja kunnon äänentoistolla. Sinällään ohut ja kliseinenkin tarina tuskin kestää kovin montaa katselukertaa, mutta energiset tanssikohtaukset ja musiikki, sekä simppeleistä rooleistaan kunnialla selviytyvät näyttelijät jättävät hyvän fiiliksen vielä lopputekstien jälkeenkin.
|
|
Aiemmin musiikkivideoiden parissa työskennelleiden Max Giwan ja Dania Pasquinin ohjaama StreetDance 3D iskee otolliseen markkinarakoon, sillä erilaiset tanssiohjelmat ovat nyt kuuminta hottia televisiossa. Muunmuassa Britannian Talent-kilpailusta haalitut tanssijat tuovatkin nuoreen näyttelijäkaartiin rutkasti autenttista osaamista, joka 3D:n ja vetävän soundtrackin ohella kompensoi leffan perinteistä ja useaan kertaan nähtyä tarinaa oikein mukavasti.
Katutanssia esittelevänä urheiluelokuvana StreetDance 3D on onnistunut tapaus, sillä leffassa tanssitaan usein ja meno näyttää sekä kuulostaa erittäin hyvältä. Ennen teatteriin menemistä tuli mieleen, että mitä iloa 3D:n käytöstä on tämän tyylisessä elokuvassa, mutta efektiä käytetään oikein mallikkaasti halki leffan ja se tuo tilan tuntua myös muihin kuin tanssikohtauksiin. Avatarin ohella StreetDance 3D on onnistunein allekirjoittaneen tähän mennessä näkemä 3D-leffa, sillä syvyysvaikutelma ei ole väkinäinen vaan tukee muuta kerrontaa usein miltei huomaamattomasti. Myös tanakasti jytäävä äänimaailma pääsee teatterissa oikeuksiinsa, ja meneviä biisejä kuuntelee mielellään.
