Cristal Snow: God You Made Me Wicked (HMC / Warner Music)
01. The confession
02. Killing me
03. I´m no good
04. Wicked
05. Knock you out
06. Surrender
07. Venom
08. Annie
09. Freak like me
10. Turn me up
11. Hurricane
12. Twilight
1.05
3.30
3.09
4.35
3.26
3.21
3.13
0.28
3.06
3.07
3.45
3.28
Cristal Snow julkaisi toisen albuminsa God You Made Me Wicked, jossa miekkonen jatkaa The Prophecy -esikoisalbumin viitoittamalla tanssipop-linjalla. Heikki Liimataisen lisäksi albumin tuotantoon on osallistunut
Jukka Kosunen. Cristal Snow'n lisäksi ääntään availevat (pääasiassa taustavokaaleissa) Elena Mady, Chisu, Kristiina Wheeler, Chedda, Karoliina Kallio ja Jimi Constantine.
The Confession -intron jälkeen siirrytään
ytimekkään sinkkubiisin, Killing Me, pariin.
Biisi on tuttua energistä Cristalia, jossa on pontta niin
soundeissa kuin vokaaleissakin ja kertosäe on ladattu
tuhdilla vetovoimalla. Tämän jälkeen kuullaan
Kristiina Wheelerin ja Chisun totutusta poikkeavaa
vokalisointia biiseissä I'm No Good ja Wicked.
Tytöt pistävät nimittäin räpiksi ja Chisu on myös poikkeuksellisesti
tuottanut jälkimmäisen biisin, joka revittelee jopa TB303-soundilla.
Mainion Knock You Out -poppailun jälkeen Surrender
pistää kasaan levyn parhaan noteerauksen. Erittäin tarttuvaa
biisiä maustetaan trendikkäällä soundikilkkeellä ja kertosäe
vetää vahvasti puoleensa. Energiapakkauksen jälkeen rauhoitutaan
Venomissa, jonka tunnelma on varsin mieleentyöntyvä.
Kaiken rikkova c-osa sopii sopivasti kokonaisuuteen mukaan.
Annie-välisoiton ja Freak Like Me -tanssipoppailun jälkeen räppäri Chedda pääsee ääneen videobiisissä Turn Me Up, joka on ehdottomasti levyn heikoin veto. Vaikka soundeissa on osittain ydintä, niin biisi jää valjuksi. Ensimmäisen todella väsyneen ja päälleliimatun rap-osuuden jälkeen Chedda onneksi kunnostautuu toisessa. Hurricane ja Twilight
viimeistelevät vielä albumin kokonaisuuden mainioksi.
God You Made Me Wicked on erinomaista jatkoa esikoiselle.
Cristalin vokaalit miellyttävät, biiseissä on hurjasti
puhtia ja tuotanto on varsin onnistunutta.
Killing Me, Surrender ja Venom
ovat levyn parhaimmisto, mutta kauttaaltaan ripoteltujan yksityiskohtien lisäksi myös kokonaisuus
on erinomainen.
Antti Niemelä (27.05.10)