|
|
Viikate: Kuu kaakon yllä
01. Kouvostoliiton laulu, I säk. 02. Elämä kuin 03. Kravattipakko 04. Eräs kaunis päivä 05. Avoimen maan äärellä 06. Aaveissa vainko olet mun 07. Viina, terva & hauta 08. Korpi 09. Kuu Kaakon Yllä 10. Kouvostoliiton laulu, IX säk.
0.37 4.20 4.14 4.21 3.50 4.51 4.00 8.00 6.13 0.42
Kaakkois-Suomen "Kymen kelmien", rockpuujalkapelimanniyhtye Viikatteen, kahdeksas albumi Kuu kaakon yllä soi sulosointuisen alakuloisesti rautalankavaikutteista, hevahtavaa ja erittäin sanantäyteistä kansanmusiikkirokki-iskelmää. Albumi on kuin epätodellinen sää, jossa sade yltyy ja salamat viuhtovat kattojen yllä, auringon kuitenkin paistaessa täydeltä terältä. Välillä joudun vilkaisemaan autoni mankasta, kuuntelenko sittenkin radiosta Iskelmää, vai näenkö vain unta, että ajan autolla ja olenkin oikeasti lavatansseissa rautalankayhtyeen keikalla. Komeita sovituksia on levylle saatu aikaiseksi, mutta yksi ei ole ylitse muiden. Eikä tarvitsekaan olla. Levy kuin levy tämän bändin historiasta, kaikki kuulostaa sille itselleen, uutuudenhurmaa ei tästä uutukaisesta enää koeta, mutta ottakaamme tämä albumi ja itse bändikin elämänkokemuksen kannalta. Kuu kaakon yllä on ihan rehellisen parempiarvoinen kiekko. Kouvostoliiton laulun ensimmäisen säkeistön jälkeen kone pyörähtää käyntiin Elämä kuin -raidalla ja rynnii radalle vakaaseen vauhtiin, matkan käydessä eteenpäin. Nopea Kravattipakko nostaa kierroksia entisestään. Eräs kaunis päivä jatkaa reipasta Viikatteen tahtia, joskin kappaleen vetovoima kiinnittyy harmillisesti pelkkään kertosäkeeseen. Jos on ihan pakko valita pakollinen täytebiisi, se on tämä. Jalka nousee kaasupolkimelta melankolisen Avoimen maan äärellä -vetäisyn ajaksi, jonka pianoliidi ja jousisovitukset ovat levyn hienotunteisinta antia. Kyllä raavaan suomalaisen miehen herkistely on sitten surullisenkaunista. Aaveissa vainko olet mun -biisillä tunnelmointi jatkuu ja täytyy kaivaa jo nenäliinaa hanskalokerosta. Tämän kappaleen kertosäe voisi olla suoraan Yö-yhtyeen radiohitistä. Viina, terva & hauta on suomalaista nykykansanmusiikkia parhaimmillaan. Pisteet isänmaallisista sanoituksista, jotka uppoavat lämpiminä kesäiltoina kolmen promillen iltakaljoissa mökillä saunovaan Suomi-mieheen, joka herkeää taatusti muistelemaan suomalaisuuttaan tämän biisin tahdissa. Ja ajaa illan päätteeksi pappatunturillaan päin mökkitien reunassa 40 vuotta kasvanutta mäntyä väittäen tiukasti, että ei sitä siinä vielä eilen ollut. Korpi on levyn taiteellisin teos, ja samalla myös hengästyttävän pitkä paatos. Tästä olisi saanut paketoitua hittipituisen tekeleenkin, biisin paras anti kun alkaa vasta kuuden minuutin kohdalla. Mutta meneehän se nyt näinkin. Levyn nimibiisi Kuu kaakon yllä on myös pitkä, mutta se nousee silti levyn todelliseksi helmeksi. Niinhän se menee, että karkkipussiinkin jätetään pohjalle parhaat viimeiseksi. Kouvostoliiton laulun yhdeksäs säkeistö päättää tämän pläjäyksen uinuvasti. Kyllä se. On.
Arvostelut
KotisivutUutiset05.12.2011 / Uusi Viikate-albumi maaliskuussa 10.03.2011 / Viikatteelta uusi kokoelma - luvassa myös mielenkiintoinen kirjaversio 24.08.2010 / Viikatteen uudella singlellä arvovieras 01.09.2009 / Viikate tarjoaa kakkukahvit uuden levyn kunniaksi 26.08.2008 / Viikatteelta todella erikoinen dvd 02.05.2007 / Viikate myi kultaa 07.01.2007 / Kuule Viikatetta ennakkoon 07.11.2006 / Viikate marraskuun tunnelmissa koko ensi vuoden 12.12.2005 / Viikatteen joulukonsertti 06.09.2005 / Viikatteen Huuli auki -kiertue |
|
