Prince of Persia
Suosittuun pelisarjaan pohjautuva Prince of Persia saapuu nyt valkokankaalle Mike Newellin ohjaamana. Disney-rahoitteisen filmatisoinnin tuotannosta vastaa niinikään monien menestysleffojen taustalta löytyvä Jerry Bruckheimer, joka antaa syyn odottaa isolla rahalla tehtyä ja näyttävää meininkiä. Päärooleissa nähdään megaleffoihin harvemmin yhdistettyjä nimiä, kuten Donnie Darkolla ja Jarheadilla nimeä tehnyt Jake Gyllenhaal ja taannoin Oscarilla palkittu Ben Kingsley.
Videopelitaustastaan huolimatta Prince of Persian juoni ei ole aivan niin tyhjänpäiväinen kuin voisi odottaa. Tarinassa seurataan Persian kuninkaan (Ronald Pickup) adoptoiman, alun perin katupoikana eläneen Dastanin (Jake Gyllenhaal) vaiheita, sekä tämän ihastumista persialaisten valloittaman Alamuthin kaupungin prinsessa Taminaan (Gemma Arterton). Asekaupan paljastamisen verukkeella suoritettu sotaretki Alamuthiin saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun kuningas pääsee hengestään kesken voitonjuhlien ja Dastania epäillään syylliseksi. Syytön prinssi joutuu pakenemaan kaupungista ja saa samalla apua Taminalta, jonka motiivina näyttäisi olevan alamuthilaisten pyhän tikarin saaminen takaisin Dastanilta, joka sai sen sattumalta käsiinsä kaupunkiin hyökätessään. Aivan kuten pelissäkin, maagista hiekkaa sisältävällä tikarilla pystyy pikakelaamaan aikaa taaksepäin ja siten ottamaan uusiksi vaikkapa pieleen menneen taistelun, tai estämään jonkin jo tapahtuneen virheen, joten sille riittäisi kyllä ottajia.
Elokuvallisilta ansioiltaan tämä miltei kaksi tuntia kestävä seikkailu on kohtalaisen toimiva, sillä mukana on paikoitellen tyylikkäästi tehtyä miekanheiluttelua ja Dastanin harjoittamaa kiipeilyä ja parkourmaista hyppimistä. Visuaalinen puoli on siis hanskassa, vaikkakin kellertävissä sävyissä kuvattu yleisilme alkaa loppua kohden hiukan puuduttamaan. Tietokonetehosteita on käytetty varsin järkevästi, vaikka lopullisessa yhteenotossa bittejä on kyllä raksuteltu siihen malliin, että meininki näyttää vähän liiankin videopelimäiseltä. Näyttelijätyöskentely ei ole erityisen mieleenpainuvaa, mutta Gyllenhaal on poikamaisena sankarina varsin toimiva valinta Dastanin rooliin ja Artertoniakin jaksaa katsella. Plussaa leffalle tulee siitä, että vaikka mättäminen on veretöntä ja nuoremmillekin katsojille sopivaa, ei mukaan ole tungettu liikaa mukahauskaa läppää tai vaikkapa annettu prinssille matkaseuraksi koomista ja vitsiä väkinäisesti vääntävää apuria.
Prince of Persian jaksoi katsoa sujuvasti läpi, mikä ei ole hullumpi saavutus pelifilmatisoinnilta. Usein pelileffojen ongelma on juuri se, että fanit saattavat tykätä kun vastaan tulee tuttuja hahmoja ja juonenkäänteitä, mutta asiaan vihkiytymättömät, jotka katsovat niitä elokuvina muiden joukossa, eivät innostu ja kiinnittävät liikaa huomiota esimerkiksi juonenkuljetukseen tai käsikirjoitukseen, jotka ei yleensä muutenkaan ole pelien vahvinta aluetta. Tällä kertaa pelimäisyys ei kuitenkaan ollut liian alleviivattua, vaan toimi enemmänkin inspiraation lähteenä tekijöille. Vaikka juoneltaan aika kevyttä kamaa onkin, Newellin aikaansaannos on onneksi aika kaukana esimerkiksi kahden ensimmäisen Muumio-leffan älyvapaasta tehostevuoristoradasta. Toivottavasti tarinasta ei kuitenkaan olla suunnittelemassa trilogiaa, kuten viime aikoina on ollut käytäntönä, sillä olisi huono idea vesittää plussan puolelle päässyttä ykkösosaa turhalla pitkittämisellä.
Olli Riihimäki (21.05.10)