Date Night
Viime vuosina komediahitin toisensa jälkeen ohjannut Shawn Levy (Yö museossa, Vaaleanpunainen pantteri) tarjoilee katsojille tällä kertaa romanttisempaa kohkausta. Pääosassa on Steve Carellin ja Tina Feyn esittämä vakiintunut pariskunta, New Jerseyssä asuvat Phil ja Claire Foster. Päällisin puolin Fostereiden perhe-elämä on kuosissa, mutta pariskunnan välinen intohimo on jäänyt kodinhoidon, lasten kaitsemisen ja työssä käymisen varjoon. Yllätyksellisyys ja spontaanius ovat saaneet tehdä tietä päivästä ja viikosta toiseen toistuville tutuille rutiineille.
Yhtäkkiä Phil kuitenkin päättää repäistä ja vie Clairen Manhattanilla sijaitsevaan huippuravintolaan, josta ei tietenkään löydy vapaita pöytiä niin lyhyellä varoitusajalla. Taatakseen vaimolleen romanttisen ja onnistuneen illan Phil päättää oikaista pari mutkaa ja hyödyntää myöhässä olevan Tripplehornin pariskunnan varauksen esittelemällä itsensä ja Clairen kyseisiksi mattimyöhäisiksi. Aluksi huijaus näyttää menevän täydestä, mutta kun kaksi hämärän oloista kaveria (Common ja Jimmi Simpson) alkavat tivaamaan Tripplehorneiksi luulemaltaan pariskunnalta muistitikkua, romanttinen ilta saa oudon käänteen.
Edellä mainitun, sinällään näppärästi toteutetun pohjustuksen jälkeen saadaankin katsella melkein tunnin verran Philin ja Clairen pakomatkaa ja yrityksiä selvittää koko pahemmanlaatuinen sotku. Matkalla törmätään muun muassa ilman paitaa viihtyvään Holbrookeen (Mark Wahlberg), varakkaaseen turva-alan asiantuntijaan, jonka avulla Tripplehornien jäljittäminen helpottuu. Yhden överiksi menneen takaa-ajon aikana pariskunta murjoo vahingossa Holbrooken maltaita maksaneen Audin lunastuskuntoon, mutta mitäpä pienistä, kun mies kerran tuntee Clairen taannoisen kiinteistönvälityskeikan kautta.
Kokonaisuutena juonikuvio on siis täysin epäuskottava, eikä kenellekään liene epäselvää, miten pariskunnan väljähtyneelle suhteelle käy lopputeksteihin päästäessä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä ei komedioita yleensä mennäkään katsomaan realistisuuden vaan naurujen toivossa. Siinä onkin tämän tarinan ongelma, sillä kunnon naurunhörähdykset olivat harvassa niin allekirjoittaneella kuin yleisöllä ylipäätään. Carell ja Fey vetävät roolinsa sympaattisesti ja sanailu on paikoin varsin hauskaa, mutta ehkäpä vielä astetta vapautuneempi revittely olisi puhaltanut leffaan lisää puhtia. Tällaisenaan Date Night on ihan katsottavaa hupailua, mutta toiminee paremmin vuokraamosta haettuna kuin isolla kankaalla.
Olli Riihimäki (22.04.10)
