 |
|
Kick-Ass
Alkuperäinen nimi: Kick-Ass Ensi-ilta: 16.04.2010 Kesto: 2 h 00 min Ikäraja: k-15 Ohjaaja: Matthew Vaughn Pääosissa: Aaron Johnson Nicolas Cage Mark Strong Chloe Moretz Christopher Mintz-Plasse Lyndsy Fonseca
Postimyynnistä tilatun asun avulla Dave päättää itse ryhtyä naamioiduksi supersankariksi, Kick-Assiksi, minkä seurauksena hän joutuu ensimmäisen sankaritekonsa jälkimainingeissa sairaalaan puukotuksen ja sitä seuranneen yliajon uhrina. Sairaalareissun jälkeen Dave on taas kuosissa, tosin sillä erotuksella että metallilla korvatut murtuneet luut ja vaurioituneet hermot nostivat kivunsietokyvyn keskivertokansalaisen yläpuolelle.  Sairaalakäynnin ainoa negatiivinen vaikutus liittyy siihen, että Dave pyysi hänet löytäneitä ensihoitajia olemaan kertomatta kenellekään Kick-Assin puvusta, jonka johdosta lukiokaverit kertovat, että Daven huhutaan olevan homo, koska hänet kuulemma löydettiin alasti kadulta pahoinpitelyn jälkeen. Tämän johdosta Dave tosin pääsee vihdoinkin kontaktiin pitkäikäisen ihastuksensa Katien (Lyndsy Fonseca) kanssa, joka kaipaa itselleen homobestistä. Katien kanssa hengailun lisäksi Dave jatkaa myös Kick-Assin hommia, ja sattumoisin YouTubeen päätyneen katutappelun johdosta, jonka Dave tällä kertaa voittaa, hänestä tulee internet-sensaatio, joka saa aikaan supersankaribuumin New Yorkissa. Tosin piakkoin käy ilmi, että Kick-Ass on aika kevyen sarjan tekijä, kun hän saa erään pieleen menneen sankarikeikan aikana yllättävää apua hädin tuskin yläasteikäiseltä Hit-Girliltä (Chloe Moretz) ja tämän isältä Big Daddyltä (Nicolas Cage). Siinä missä Kick-Ass tyytyy hutkimaan pahiksia heppoisen näköisillä kepeillä, Hit-Girl ja Big Daddy käyttävät huomattavasti rankempia keinoja ja aseistusta tilanteiden selvittämiseen. 
Leffan meininki muuttuu melkoisesti Hit-Girlin ja Big Daddyn tultua mukaan kuvaan, sillä kaksikko on paitsi osaava, myös erittäin brutaali lähitaistelun ja tuliaseiden suhteen. Vaikkei heillä mitään supervoimia olekaan, mättäminen ja ammuskelu hoituvat Hit-Girliltä ja Big Daddyltä aivan yhtä näyttävästi ja tehokkaasti kuin sarjakuvissa ikään. Etenkin Hit-Girlin manööverejä tulee tuijotettua välillä ihan pöllämystyneenä, ja ne selitetäänkin tyypillisellä sarjakuvalogiikalla, eli tässä tapauksessa vuosikausien ankaralla harjoittelulla aseista tykkäävän ja vaimonsa kuolemasta johtuen kostoa hautovan isän ohjauksessa. Vaikkei Kick-Assin juoni ole sinällään kovin monimutkainen, siinä piisaa käänteitä ja yllättäviä tilanteita sen verran tiuhaan tahtiin, ettei tyhjäkäyntiä juuri ilmene. Hauskasti mukaan on heitelty kaikenlaisia viittauksia supersankareihin, sarjakuviin ja elokuviin, muttei niin alleviivaavasti, että eksyttäisiin liian itsetietoisen parodioinnin puolelle. New Yorkissa lukiota käyvä hintelä ja epäsuosittu rillipää pakollisine ihastuksineen on jo itsessään tuttua huttua vaikkapa Hämähäkkimies-leffoista ja -sarjakuvista, ja itse asiassa koko romanssi Daven ja Katien välillä tuntuu olevan mukana vain siksi kun Peterillä ja Mary-Janellakin oli sellainen.  Audiovisuaalisesti leffa on erittäin vakuuttavaa työtä, ja Hit-Girlin sekä Big Daddyn toimintakohtausten aikana se suorastaan loistaa. Mukana on perustehokkaan rymistelyn lisäksi myös John Woon Hong Kong-tuotannosta tuttua pyssyttelyä ja allekirjoittanutta paikoitellen myös Gunsmith Cats-mangasta muistuttanutta kikkailua mm. lippaanvaihtojen ja käsiaseiden kanssa. Muutenkin koko kuvio pikkulapsesta asti asehullun isukin kanssa käytännön taistelutaitoa ja aseisiin liittyvää nippelitietoa opetelleesta tytöstä tuo mieleen GSC:n vastaavan isä-tytär-suhteen. Ampumisen lisäksi myös lähitaistelukohtaukset ovat erinomaisesti toteutettuja, vaikkakin suoraviivaisempia. Taidokkaan ampumisen ja mukiloinnin lisäksi Kick-Assista löytyy myös toisenlaista, realistisempaa ja paljon ilkeämpää väkivaltaa. Parissa kohdassa tuntuu, että onko ohjaajalta karannut mopo käsistä, kun varsin tylyjä (pahisten suorittamia) rusikointeja maustetaan vielä huumorilla. On vaikea sanoa, onko tämä kontrasti ”siistin” elokuvamätön sekä enemmän tosimaailmaan liittyvän väkivallan välillä tietoista vai pelkkää sattumaa, mutta edellä mainittu ero nousee pariin kertaan esiin hiukan epämiellyttävällä tavalla. Samalla tulee miettineeksi myös edellä mainittua elokuvaväkivallan ylistystä, jossa ruumiiden lukumäärällä ei ole niin väliä, kunhan se saadaan aikaan mahdollisimman näyttävästi. 
Kick-Ass on erittäin näyttävä, sulavasti etenevä, osaavasti näytelty ja mukaansatempaava leffa, mutta sen arvioiminen laajemmassa kontekstissa osoittautuu hiukan ongelmalliseksi. Silkkana toimintapläjäyksenä tämä on todennäköisesti vuoden parhaimmistoa, mutta kun muistelee viime vuosina Suomessakin sattuneita murheellisia kouluammuskeluja, pistoolipainotteisia toimintakohtauksia tulee katseltua myös kriittisemmällä silmällä. Yllättäen ajattelin täsmälleen samaa vuonna 2008 ilmestyneen Wantedin katsomisen jälkeen, eli siisteintä toimintaa ja upeinta visuaalista meininkiä pitkään aikaan, mutta samalla jotenkin häiritsevää kun mietti, mitä täälläkin, eikä jossain muualla, oli tapahtunut ihan hiljattain. Toisaalta, jos kyseisen näkökulman jättää pois laskuista, on Kick-Ass sen verran napakka paketti, että sille on pakko antaa myös korkeasta viihdearvostaan johtuen hyvät pisteet.
|
|
Kehutun Stardust-filmatisoinnin ohjannut Matthew Vaughn on tällä kertaa ottanut lähdemateriaalikseen Mark Millarin ja John Romita Jr:n sarjakuvan. Kick-Ass kertoo New Yorkissa asuvasta, supersankarisarjakuvia innolla lukevasta nörttipoika Davesta (Aaron Johnson), joka kyllästyy siihen, että sivulliset eivät yleensä laita tikkua ristiin ja katsovat muualle, jos sattuvat todistamaan vaikka ryöstöä tai pahoinpitelyä.
