Titaanien taistelu
Ensi-ilta: 09.04.2010
Kesto: 1 h 46 min
Ikäraja: k-13
Ohjaaja: Louis Leterrier
Pääosissa:
Sam Worthington
Liam Neeson
Ralph Fiennes
Gemma Arterton
Mads Mikkelsen
Varsin mainioita rymistelyleffoja ohjannut Louis Leterrier (The Incredible Hulk, The Transporter) tekee nyt uuden aluevaltauksen löyhästi kreikkalaiseen mytologiaan perustuvalla Titaanien taistelulla. Kuten lähdemateriaalin perusteella saattoi odottaa, mukaan mahtui näyttävää miekankalistelua ja saippuaoopperamaista juonittelua hyvinkin inhimillisen oloisine jumalineen. 3D-lasit päässä katseltuna elokuva myös näytti hyvältä, ja etenkin hirviösuunnittelu oli onnistunutta.
Itse juoni keskittyy taistelujen ohella ylijumala Zeuksen (Liam Neeson) ja tämän veljen, manalan hallitsija Haadeksen (Ralph Fiennes) valtataisteluun sekä Zeuksen pojan, puolijumala Perseuksen (Sam Worthington) kasvutarinaan. Isänsä puolelta jumalaista alkuperää oleva Perseus menettää äitinsä jo vauvaiässä ja täysi-ikäistymisen jälkeen myös miehen kasvattiperhe siirtyy ajasta ikuisuuteen, tällä kertaa Haadeksen myötävaikutuksella.
Moiset koettelemukset jättävät toki jälkensä Perseukseen, joka kääntää jumalille selkänsä ja päätyy auttamaan samoin ajattelevaa Argosin kaupungin kuninkaallista perhettä. Perheen tytär Andromeda (Alexa Davalos) kun joutuu jumalat voimantunnossaan hylänneiden ihmisten ja Haadeksen välisen kiistan välikappaleeksi. Haadeksen antaman kymmenen päivän aikarajan umpeuduttua Argos tulisi tuhoutumaan Kraken-hirviön voimalla, ellei Andromedaa suostuttaisi uhraamaan. Koska Krakenia ei noin vain voiteta, lähtee Perseus sotajoukkoineen vaaralliselle matkalle, jonka tarkoituksena on löytää keinot hirviön nujertamiseen.
Vaikka juonessa piisaa henkilöhahmoja ja käänteitä, kokonaisuus ei silti paisu kovin eeppisiin mittoihin. Maailman kohtalo on toki jälleen vaakalaudalla ja sankarit kohtaavat koko ajan kasvavia haasteita, mutta silti kyse ei nyt tunnu olevan elämää suuremmasta seikkailusta. Yksi syy saattaa olla elokuvan kesto, sillä monista muista viime vuosien miekka ja/tai magia-spektaakkeleista poiketen tämä uutukainen pysyy kestoltaan varsin siedettävässä tunnin ja kolmen vartin mitassa. Toisaalta normielokuvan mittainen kesto myös pakottaa tarinan rytmityksen tiiviimmäksi, mikä ei tässä tapauksessa ole huono asia, sillä Leterrierin aiempien ohjausten valttina onkin ollut juuri napakkuus ja kyky saada homma pakettiin alle kahden tunnin.
Keskimääräistä pienemmän mittakaavan tuntu johtunee myös visuaalisista valinnoista ja taistelukohtausten toteutuksesta. Toisin kuin tämän genren leffoissa yleensä, mukana ei ole yhtäkään massiivista, tuhansien äijien joukkotaistelua, eikä pienehkön sankarijoukon etenemistä höystetä jatkuvasti komeilla ja avarilla maisemakuvilla. Itse asiassa koko leffan visuaalinen ilme on varsin karu, sillä värienkäyttö on säästeliästä ja valaistus pääasiallisesti kovaa ja paahtavaa auringonvaloa tai sitten jonkin palavan tai kuuman (soihdut, laava) tuottamaa punertavaa hehkua. Myös mm. Lanzarotella, Teneriffalla ja Etiopiassa kuvatut ulkokohtaukset tuovat oman panoksensa kuivaan, tuulen pieksemään ja auringon porottamaan ympäristöön.
Näyttelijätyöskentely on kautta linjan toimivaa, vaikka Perseuksen hahmo on aloittelevana mutta
silti mitään pelkäämättömänä sankarina varsin tavanomainen. Sivuhahmot ovat taas kerran mielenkiintoisempia, ja etenkin Neeson ja Fiennes vetävät roolinsa varmaotteisesti. Kuten miekanheilutteluseikkailuissa yleensä, naishahmot jäävät sivurooleihin, ja ainoastaan Perseuksen elämää jo alkumetreiltä seuranneesta Iosta (Gemma Arterton) jäi jonkinlainen muistikuva vielä seuraavaksikin päiväksi.
Kokonaisuutena Titaanien taistelu oli sujuvaa menoa, eikä kelloa tarvinnut tiirailla ollenkaan. Vaikkei tämä mikään merkkiteos ollutkaan, oli vaihteeksi mukavaa katsoa miekkafantasiaa, jossa keskityttiin eeppisyyden ja ylipitkän keston sijaan kompaktimpaan tarinankerrontaan.
Olli Riihimäki (09.04.10)
