paranormaali ||| koulukiusatut ||| eläimet ||| nettivideot ||| ruoka ||| Simpsonit ||| Robin ||| Facebook ||| alekoodit ||| haku
yhteydenotot sähköpostilla: juttuvinkki(at)findance.com - yhteistyo(at)findance.com - mainonta(at)findance.com - info(at)findance.com

Tiësto: Just Be (Black Hole Recordings / Playground Music)


Tiësto: Just Be
01. Forever today
02. Love comes again
03. Traffic
04. Sweet misery
05. Nyana
06. UR
07. Walking on clouds
08. A tear in the open
09. Just be
10. Adagio for strings
11.59
08.09
05.27
07.33
06.44
05.59
07.27
09.22
08.44
07.23

Hollantilainen Tiësto julkaisi toisen artistialbuminsa Just Be, jonka teossa on ollut mukana myös mm. BT ja Kirsty Hawkshaw. Tiësto varsinainen esikoisalbumi In My Memory oli kaikin puolin loistava, mutta uusi albumi ei pysty oikein millään osa-alueella samaan. Kokonaisuudesta on puhti poissa, mutta huippuhetkiäkin on toki mukana.

Forever Today aloittaa albumin todella vahvasti upealla klassisella introlla. Tosin tämä mahtava osuus kestää vain reilut kolme minuuttia lähes 12-minuuttisesta biisistä, joka siirtyy klassisen osuuden jälkeen tökerösti trance-puolelle. Trance-osuus miellyttää rytmeillään ja osittain myös energisyydellään, mutta Terminator-elokuvan tunnusmusiikkia (tai Scooterin Age Of Lovea) läheltä liippaava melodia karulla soundilla pilaa tehokkaasti kokonaisuutta. Lopulta tästä biisistä ei jää paljon mitään käteen, mutta klassista osuutta ei voi kuitenkaan ylistää liikaa.

BT:n kanssa tehty Love Comes Again edustaa levyä parhaimmillaan. BT hoitaa hienosti miehiset vokaalinsa, jotka jostain syystä tuovat mieleen K-Systemin Dream My Dreamin. Biisi on vokaaliosuuksiltaan aika poppia tavaraa, mutta mukana on rankempiakin soundeja ja rytmit ovat kauttaaltaan toimivat. Traffic on sitten sitä Tiëston hakkaavampaa tavaraa, jota joku sanoo technoksi ja puristi taas ei. Traffic on ihan mukavaa energistä tavaraa, mutta sitä vertaa väkisinkin loistavaan Flight 643:een, johon verrattuna kyseinen biisi on aika paljon köyhempi tapaus. Joanne Lloyd luovuttaa äänensä Sweet Miseryn käyttöön. Biisi on taas aika pop-materiaalia. Vokaalien väliin heitettävät rankemmat konekohdat miellyttävät kovasti, mutta vokaaliosuuksista oikeastaan vain kertosäe saa vetovoimaa aikaiseksi. Nyana on ihan ok trance-veto, mutta se jää tässä albumikokonaisuudessa jokseenkin rivibiisiksi.

Matt Hales alias Aqualung ottaa laulupuolen hoitaakseen biisissä UR, jollaista biisiä ei kyllä ihan heti odottaisi Tiëstolta. Mies hoitaa hienosti vokaalit ja kappaleen musiikkitausta on muuten kunnossa, mutta väliin heitettävä konemelodia on aikas pahasti tyylikkyyttä häiritsemässä. Josh Gabrielin kanssa tehty Walking On Clouds saa äänensä Kirsty Hawkshaw´lta. Kipale on soundeiltaan ja tunnelmaltaan varsin onnistunut, mutta itse sävellys on kovin vaisu, eikä koukkua juuri muodosteta. A Tear In The Open käyttää todella upeaa naisvokaalisamplea, joka luo hienoa tunnelmaa ja kun sounditkin on kunnossa, niin mukava vetohan tämäkin. Kirsty Hawkshaw saa näytönpaikan myös nimikkobiisissä Just Be, joka on vaisua ja persoonatonta vokaalitrancea.

Tiëstokin innostui sitten coveroimaan Samuel Barberin upeaa teosta Adagio For Strings. Eikä siinä mitään muuten, mutta kun mies on tehnyt aivan valtavan virhearvion. Kyseinen versio on aivan järkyttävä raiskaus. Kyseessä on varmastikin koko vuoden kamalin cover, jonka olen kuullut. Jätkä hoitaa upean instrumentaalisen biisin niin kauhealla soundilla, että harvoin kuulee ja biisi on yhtä rajua tuskaa koko yli 7-minuuttisen kestonsa ajan. Albumia ei voi huonommin lopettaa ja biisi jättää yksinkertaisesti sanattomaksi ja suu jää noin puoleksi tunniksi ammolleen.

Just Be -albumia ei voi luokitella suoraan trance-levyksi, vaan kyseessä on moderni tanssilevy, jossa on monta ulottuvuutta ja monenlaista elementtiä. Tiësto on useine kumppaneineen onnistunut luomaan ihan kohtuullisen kokonaisuuden, mutta se hohto, joka sisältyi In My Memoryyn, on jäänyt matkan varrelle. Parhaimmillaan levy on sekä soundeiltaan että tunnelmaltaan todella mielekäs, mutta erityisesti Adagio For Strings näyttää sen karumman puolen kaikessa komeudessaan. Just Be on ihan mukava levy laitettavaksi soimaan taustalle, mutta klassikoksi tästä ei kyllä millään ole. Ei kuitenkaan pidä vähätellä esimerkiksi biisien Love Comes Again, Sweet Misery, UR ja A Tear In The Open ansioita.

arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti tyhjä tyhjä tyhjä

Antti Niemelä (11.06.04)


Uusimmat jutut

Suosituimmat jutut

Ensi-illassa

Haastattelut

Vanhat suosikit

Mainoksia

Vanhat suosikit






ISSN 1458-428X || Copyright Findance.com 1998 - 2012 || info@findance.com