|
|
Sean Kingston: Tomorrow (Sony Music)
01. Welcome to tomorrow 02. War 03. Fire burning 04. My girlfriend 05. Face drop 06. Magical 07. Island queen 08. Tomorrow 09. Twist ya around 10. Wrap u around me 11. Shoulda let u go (ft. Good Charlotte) 12. Over 13. Ice cream girl (ft. Wyclef Jean) 14. Why u wanna go
0:58 3:00 4:00 3:24 3:05 3:09 3:42 2:57 3:25 3:22 3:08 3:07 4:02 3:42
Ärsyttävän ensilevynsä jälkeen Sean Kingston on onneksi tajunnut uudistua hieman parempaan suuntaan. Lieneekö nuorukainen sitten aikuistunut, mutta niin hänen lauluäänensä kuin biisiensä tasokin on kääntynyt nousuun. Huonona asiana voidaan kai pitää sitä, että mies kuulostaa Akonin ja Sean Paulin risteytykseltä enemmän kuin itseltään. Varmaan sen vuoksi monessa biisissä huudellaan Kingstonin nimeä, muistuttamaan kuulijoita siitä kuka laulaja oikein onkaan asialla. Tasokkaalla tuotannolla elvistelevät hiphop/reggae-raidat soundaavat poikkeuksetta viimeisen päälle viilatuilta. Etenkin War ja Face Drop sisältävät vetovoimaista, kovasti juuri Akonin tyylistä fiilistelyä. Rihannan Don’t Stop The Music -biittiä matkiva My Girlfriend yrittää parhaansa ollakseen mahdollisimman hittipotentiaalinen, mutta biisi ei kuitenkaan hyvästä yrityksestä huolimatta saa omaa voimaansa syttymään. Ylivoimaisesti levyn suurin hitti, Fire Burning, sen sijaan toimii mainiosti hyvän sävelensä ja reuhakkaan fiiliksensä myötä, mutta albumiversio jää silti hieman vaisuksi verrattuna vielä tanssittavampaan ja vauhdikkaampaan Dave Audén radio remixiin, joka on käytännössä tähän asti parasta Kingstonin materiaalia. Slovariosastoa edustavat Magical ja Tomorrow ovat sinänsä ihan ok, mutta niitä ei voi olla ajattelematta ainoastaan täytebiiseinä. Ne ovat sitä samaa amerikkalaista musiikkiteeveen täytettä, jossa laitetaan räppäri laulamaan jonkinlaista r&b:tä ilman että biisit olisivat lähelläkään oikeita slovareita sen enempää kuin hiphoppiakaan. Loppupuolen biiseistä ainoastaan Wrap U Around Me sekä Shoulda Let U Go sisältävät leppoisaa ja joissain määrin kiinnostavaa tunnelmointia, mutta nekään eivät mitään kovin mullistavaa sellaista. Lähinnä koko albumi tuntuu radioystävälliseltä pehmoilulta, jonka tarkoituksena on jatkaa Sean Kingston -nimisen tuotteen tunnetuksi tekemistä. Vaikka miehen biisien taso onkin askeleen ylempänä esikoislevyä, kakkosalbumi ei silti onnistu vakuuttamaan. Tuotanto on hyvää, mutta lopputuloksen olisi voinut julkaista ennemmin vaikka Akonin nimellä. Sean Kingston jättää itsestään lähinnä kovin wannabemaisen kuvan, laulaessaan vain itseään tunnetumpien artistien kuuloista materiaalia. Rivibiisejä on mukaan eksynyt myös aivan liikaa. Tästä kaikesta huolimatta Tomorrowin jaksaa kuitenkin kuunnella läpi paremmalla fiiliksellä kuin edeltäjänsä.
Arvostelut
Mukana seuraavissa arvosteluissa
KotisivutUutiset30.05.2011 / Hittilaulaja vakavassa onnettomuudessa 04.02.2008 / Sean Kingston esiintyy Helsingissä |
|
