|
|
Way Out West: We Love Machine (Armada)
01. We love machine 02. One bright night 03. Only love 04. Body motion 05. Pleasure control 06. Future perfect 07. Survival 08. Ultraviolet 09. Tales of the rabid monk 10. Surrender 11. The doors are where the windows should be 12. Tierra del fuego
5:57 6:05 6:56 6:35 6:35 6:26 5:37 7:55 5:55 6:40 3:54 3:01
On kulunut viisi vuotta Don’t Look Now -albumista. Mitä tuona aikana on tapahtunut maailmankuululle ja jo legendan maineen keränneelle Way Out Westille? Huippudeejiit Jody Wisternoff ja Nick Warren ovat ainakin ehtineet rakastua vanhojen syntikoiden analogisoundeihin, joiden kunniaksi parivaljakko on muovannut uusimman albuminsa We Love Machine. Levystä on saatavilla yhtyeen kotisivujen kautta tilattuna myös Deluxe-versio nimikirjoituksilla ja virallisella t-paidalla varustettuna. Esimakua saatiin kuulla singlellä Only Love, jossa ensimmäistä kertaa bändin historiassa on käytetty miesvokaaleja (äänessä Jonathan Mendelsohn). Ensituntuma biisiin oli, että se on auttamatta tylsä ja uskomattoman ideatonta konepoppiroskaa. Pidempi albumiversio on jotenkin siedettävämpi eikä sen “huonous” väliraitana häiritse niinkään. Se on jopa ihan ok. Oikeastaan hyvänä uutisena voi pitää sitä, että Only Love edustaa albumin huonointa materiaalia yhdessä kauhean minimalistinitkutushirviö Surrenderin kanssa, joka on niin kaukana Way Out Westin tyypillisestä tuotannosta, ettei sitä ole uskoa todeksi. Koko muu levy on onneksi yhtä juhlaa! Muutaman kuuntelun jälkeen aluksi heikkojen kuuloisista raidoista löytyy vihdoin sitä aitoa WOW-sielua, niitä soundeja ja rytmikuvioita, jotka ovat luoneet bändille sen omintakeisen persoonallisen tyylin jo ensilevyltä lähtien. Jännät ääniefektit ja persoonallisen hypnotisoivat melodiat kummittelevat jälleen biiseissä luoden niistä juuri sellaisia, joita levyltä odotti löytävänsä. Rytmityksetkin ovat ihanan tuttuja ja turvallisia, esimerkkinään kevyen iloisesti rullaava nimibiisi We Love Machine. Sitä kuunnellessa ei voi olla tosin huomaamatta valtavaa yhteneväisyyttä 16 Bit Lolitasin tuotantoon, mikä tässä tapauksessa on pelkkää plussaa. Albumi on yllättävän instrumentaalinen. Vaikka esimerkiksi One Bright Night ja Only Love sisältävätkin vokaaleja, ne on upotettu hiljaisiksi taustalle. Ensin mainitussa vokaaleissa on nättiä tunnelmaa, joten laulun olisi suonut soivan paremminkin esillä. Yksi tunnelmallisimmista ja samalla vokaalipitoisimmista kappaleista on Survival. Se on kuitenkin tällaisenaan hieman pettymys; uutta Mindcircusta levyltä ei löydy. Sen sijaan, jos se yhtään lohduttaa, Body Motion on yllättävänkin samanlainen kuin Intensify-albumin Shark Hunt. Toisin sanoen koossa on huikea WOW-ralli upealla soundimaailmalla esitettynä. Juuri sitä materiaalia, jossa annetaan koneiden puhua ja mielikuvituksen lentää. Vaikka toisaalta We Love Machine on lievä pettymys kaikkeen siihen nähden, mitä kaksikon aiemmat albumit ovat antaneet odottaa, on se silti erinomaisen tasokas tanssilevy. Se edustaa perusmassasta edukseen erottuvaa persoonallisempaa electronica-dancea, jonka tekijät varmasti ovat tienneet mitä ovat tekemässä, tykkäävät fanit tästä uudesta materiaalista tai eivät. Kaikille muille edellisille Way Out Westin albumeille antaisin kympin, tämä saa nyt tyytyä “vain” ysi miinukseen.
Arvostelut
Mukana seuraavissa arvosteluissa
KotisivutUutiset06.10.2011 / Brittiläisen housemusiikin legenda Suomeen 10.08.2009 / Way Out West julkaisee uutta 09.03.2009 / Nick Warren Helsingin Jack-klubilla maaliskuussa |
|
