Ian Van Dahl: Ace
01. Intro
02. Reason
03. After all
04. Satisfy me
05. Will I?
06. Nights on java
07. Try
08. Lonely
09. Be mine
10. Castles in the sky
11. Nothing left to say
12. Tears
13. {intelu:d}
14. Secret love
15. Tomorrow
2.10
3.20
5.54
6.05
2.38
7.35
8.10
4.14
3.02
3.44
5.15
3.17
0.50
3.10
6.01
Tämä levy ei toimi tietokoneen cd-asemassa
Belgialaisen Ian Van Dahlin uralle mahtuu jo kaikenlaista hauskaa.
Projekti on vaihtanut naislaulajia tiuhaan tahtiin (ensimmäinen ei ollut tarpeeksi
kaupallisen näköinen ja hänen seuraaja ei osannut laulaa). Kaiken lisäksi
markkinoinnillisista syistä johtuen nykyinen laulaja Annemie Coenen
sai ottaa omakseen homman takana olevien miesten Christophe Chantzisin
ja Erik Vanspauwenin projektinimen Ian Van Dahl (Coenenia on jo muka
koulusta saakka kutsuttu ko. nimellä). Mutta nyt keskitytään kuitenkin Ian Van
Dahlin juuri Suomessa julkaisemaan Ace-albumiin, joka paljastuu kaiken sekasotkun
alta mainioksi levyksi.
Ace alkaa upealla introlla, jota seuraa kolmantena singlenä julkaistu Reason.
Oli se sitten ylistyslaulu erittäin käytetylle musiikinteko-ohjelmalle tai ei, niin
Reasonissa on mukavaa trancepop-potkua ja se näyttää hyvin pitkälti albumin
linjan. Tosin Reason edustaa kaikkein eniten eräänlaista belgiatrancepop-soundia, jota
on aiemmin tuonut esille mm. Sylver. After All ja Satisfy Me jatkavat
vetävällä linjalla. Rytmeissä ja bassokuvioissa on käytetty paria ihan käyttökelpoista
ideaa ja soundit ovat kauttaaltaan pirteitä. Coenenin vokaalit eivät välttämättä ole
kaikkein vetävimmästä päästä, mutta mielestäni musiikkitaustat ovat hieman syvempiä
kuin tyylissä yleensä. Olen jo aiemmin syrjinyt Will I? -biisiä ja edelleen olen sitä mieltä, että
se on kovin keskinkertaista trancepoppia, mutta albumilla se menee ihan kohtuullisena
täytebiisinä ja kyllähän se voi jotakuta innostaakin. Albumiversio on vain alle kolme minuuttia
pitkä, mutta ihan hyvä näin.
Yli 8-minuuttinen Try alkaa kaksi ja puoli minuuttia kestävällä loistavalla
instrumentaalisella introlla, jonka jälkeen keventyvä tunnelma vie Annemien vokaalien pariin.
Try on hieman ristiriitainen biisi, koska sen instrumentaaliset osuudet ovat aivan loistavia
ja ne ovat täynnä erinomaisia soundeja, mutta popimmat lauluosuudet maistuvat hieman männyltä
ja koivulta. Lonely on rauhallisempi ja samalla myös vaisumpi biisi, jossa ainoastaan
hyvät soundit saavat jonkinlaista tunnelmaa aikaiseksi. Be Mine siirtyy astetta
iloisemman musiikin pariin, mutta sitä vaivaa keskinkertaisuus.
Albumissa oleva Castles In The Sky on laulettu uudestaan Annemie Coenenin toimesta.
Singlenä julkaistussa versiossahan oli projektin ensimmäisen laulajan Martine Theeuwenin
vokaalit. Uusi versio paljastaa helposti, että Coenen ei ole yhtä ilmeikäs laulaja, mitä
voi päätellä albumin kansikuvistakin (yhden ilmeen ihme). Castles In The Sky pysyy vokaalien
vaihtumisesta ja sitä kautta parista töksähtävästä kohdasta huolimatta todella
vetovoimaisena biisinä. Nothing Left To Say ja Tears jatkavat hyvää trancepop-linjaa, mutta Secret Love on
selvästi vaisumpi veto. Laulettujen trancepop-kappaleiden lisäksi mukana ovat
täysin instrumentaaliset trance-raidat Night On Java ja Tomorrow, joista varsinkin
ensimmäinen toimii mainiosti.
Acea voi pitää kyllä hyvin onnistuneena albumina. Biisit ovat selvästi vetävämpiä kuin Will I? -single
ja kuten useasti olen jo maininnut, niin soundit ovat loistavat. Musiikkitaustalla luodaan usein
upea tunnelma, vaikka pop-näkökulmasta kappale ei olisikaan niin hyvä. Mukaan on eksynyt muutama
vaisumpikin raita, mutta kokonaisuus on kyllä miellyttävä ja Ace on ehdottomasti erinomainen ostos
kevyestä trancepopista pitäville. Kaiken lisäksi albumi on 66 minuuttia pitkä, joten lyhyeksikään
sitä ei voi haukkua.
Antti Niemelä (27.06.02) Merkitse itsesi artistin "Ian Van Dahl" faniksi!