The Black Eyed Peas: The E.N.D. (Universal Music)
01. Boom boom pow
02. Rock that body
03. Meet me halfway
04. Imma be
05. I gotta feeling
06. Alive
07. Missing you
08. Ring-a-ling
09. Party all the time
10. Out of my head
11. Electric city
12. Showdown
13. Now generation
14. One tribe
15. Rockin to the beat
16. Mare
5.08
4.29
4.44
4.16
4.49
5.04
4.35
4.33
4.44
3.52
4.08
4.27
4.06
4.41
3.45
2.56
Moni toivoi The Black Eyed Peasin
uuden albumin, The E.N.D., nimen kuullessaan,
että on pian pääsemässä kärsimyksistään, mutta
mitä vielä: The Energy Never Dies.
Levyn ensimmäinen single Boom Boom Pow valloitti
ykköslistoja ympäri maailman, eikä ihme: biisi
pursuaa häröä persoonallisuutta, jollaista juuri
kaivataan r&b-pop-biiseihin. Soundeissa on tiukka ote
ja vetovoima kasvaa ajoittain todella hurjaksi.
Koska albumi avattiin näin loistavalla singlellä
ja ennakkotiedot kertoivat mukana olevan myös ranskalais-dj David
Guettan, niin ennakko-odotukset nousivat suhteettoman
korkealle. Levy nimittäin alittaa tasollaan kaikki odotukset...
The Black Eyed Peas ottaa levyllään
entistä enemmän pesäeroa hiphopista
ja r&b-kuvioista, mutta lopputulos on yllättävän
persoonaton ja voimaton.
Tuntuu kuin will.i.am, Fergie ja kumppanit
olisivat menettäneet hohtoa äänestään ja sävellyskynästä
olisi kadonnut kaikki terävyys. Tavallaan levy yrittää olla
persoonallinen, mutta eurooppalaisesta näkökulmasta se ei ole
sitä, vaan pikemminkin löysää, yliyrittävää poppia, joka säväyttää
vain hetkittäin. Will.i.amin tuottama Party All The Time
on hyvä esimerkki. Soundeissa selvästi yritetään
nasevaa, eurooppalaista koneosastoa, mutta hieman kömpelösti
ja itse biisihän ei ole mistään kotoisin.
David Guettan tuottamissa biiseissä, I Gotta Feeling
ja Rock That Body, on sentään jotain järkeä, mutta
mihinkään ihmeisiin nekään eivät yllä. Onneksi
Missing You paikkailee hieman kokonaisuutta
Printz Boardin hyvällä tuotannolla
ja kokonaisuudesta helposti esiin nousevalla vetovoimallaan.
Boom Boom Pow oli upea kokeilu ja siinä olisi ollut
suuntausta koko albumin kestoksi, mutta yhtye ei valitettavasti
ole valinnut sitä reittiä. Päinvastoin tuloksena on vaisuhko, mukaenerginen levy, jota voi kiittää vain kohtuullisesta
yrityksestä uudistaa bändin soundia. Vaikka vetovoimaa
uupuu, niin kokonaisuus toimii kuitenkin jossain määrin.
Albumi jakaa niin tehokkaasti mielipiteitä, että koekuuntelu on suositeltavaa.
Antti Niemelä (23.06.09)