Snipe Drive: At The Night Sky

01. Identify yourself
02. Skeletons
03. Danger kid
04. Complete control
05. Phantom pain
06. Dark era
07. Harmageddon
08. Orchids
09. Death cabin
10. Pink hand-cuffs
11. The great comet of 1997
12. Magnetic love poem

3.14
3.47
3.52
3.56
3.43
4.19
3.45
4.31
3.17
3.30
3.53
8.14

Snipe Driven toinen julkaisu At the night sky jatkaa samalla, tosin hieman yhtenäisemmällä linjalla kuin debyytti Cables. Yhtye on tiedostanut oman lahjakkuutensa, mutta musiikillinen kunnianhimo johtaa paikoitellen ylilyönteihin, joista Complete control toimii hyvänä esimerkkinä. Ensimmäisellä kerralla kuunneltuna kappaleen laulu ja soitto riitelevät keskenään rankasti, mutta siihenkin tottuu ja huomio kiinnittyy loistaviin rumpu soundeihin. Yhtyeen ei kuitenkaan tarvitsisi tekemällä tehdä erikoisia sävellyksiä, sillä he kuulostaisivat loistavilta ilman turhaa kikkailuakin.

Parhain biisi -tittelin varastaa kakkosraita Skeletons, jossa on samalla letkeä ja totinen meininki. Kaikilta raidoilta löytyvät melodia – ja tyylivaihtelut auttavat pitämään mielenkiinnon yllä, ja pakottavat kuuntelemaan jokaisen kappaleen loppuun asti, mikä tuskin on kovinkaan huono asia. Latistumista on valitettavasti havaittavissa levyn keskivaiheilla, kun kertosäkeistöistä jää puuttumaan se tietty noste, joka on vähällä tehdä kappaleista puuromaisia. Pientä parannusta kuitenkin tapahtuu lopussa, ja yli kahdeksan minuuttinen Magnetic love poem on mahtava päätös hienolle albumille.

Laulaja Antti tekee loistavaa työtä jokaisessa kappaleessa. Äänestä kuultaa monia eri tyylilajeja, mutta välillä tulee mietittyä onko laulaja oikeasti taitava vai pelkästään loistava imitaattori? Disco Ensemblen M.Koivistolta kuulostava lauluääni on kertakaikkisen hämäävää, mutta toisaalta se tuo erittäin paljon tämänkaltaisiin kappaleisiin. Monen kuuntelukerran jälkeen voi laulussakin huomata tietyn omaleimaisuuden, jonka jälkeen Snipe Driveä ei voi muihin samanlaisiin yhtyeisiin verratakaan. Todellista plussaa voi antaa siitä, että tämä ei kuulosta ollenkaan suomalaiselta musiikilta. Selvä vientituote!

Viides raita Phantom pain aiheutti arvostelijalle pienoisen flashbackin; The Beatles ja Being for the benefit of Mr. Kite!. Ehkä hieman kaukaa haettu, mutta samanlaista karuselli/sirkusefektiä löytyy molemmista kappaleista. Onko tämä tahallista vai tahatonta?

Musiikki on monipuolisempaa kuin Billy Talentilla, vaikka vaikutteita onkin Kanadan pojilta saatu. Kuitenkin väitän Snipe Driveä erittäin omalaatuiseksi yhtyeeksi, eikä toista sellaista löydy lähimailtakaan. Levy todellakin on kuuntelemisen arvoinen eikä se tunnu kuluvan loppuun kovallakaan luukuttamisella. Melkein napakymppi.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.snipedrive.net

| Uutiset |

03.03.2009 / Duudsonit keikalla Helsingin Nosturissa