paranormaali ||| koulukiusatut ||| eläimet ||| nettivideot ||| ruoka ||| Simpsonit ||| Robin ||| Facebook ||| alekoodit ||| haku
yhteydenotot sähköpostilla: juttuvinkki(at)findance.com - yhteistyo(at)findance.com - mainonta(at)findance.com - info(at)findance.com

Anna Puu: Anna Puu (Sony Music)


Anna Puu: Anna Puu
01. Linnuton puu
02. C’est la vie
03. Melankolian riemut
04. Kaunis päivä
05. Palava tuuli
06. Idän hitain
07. Vieraiden valoon
08. Kun olet minun
09. Kolme vuodenaikaa
10. Mestaripiirros
3:57
3:26
3:14
3:51
3:38
2:51
3:34
2:34
4:31
2:29

Järjestyksessään toinen Idols-Anna muutti nimensä Puuksi ja julkaisi uutta taiteilijanimeään kantavan esikoisalbuminsa. Radioille tarjottiin maistiaiseksi C’est La Vie, joka on varsin pätevä esimerkki levyn heikosta tasosta. Vaikka sanoituksesta ovat olleet vastaamassa kovan luokan nimet kuten Mariska, Paula Vesala ja Tuure Kilpeläinen, ovat pääsääntöisesti Lasse Kurjen säveltämät kappaleet harvinaisen mitäänsanomattomia.

Taustat ovat joko täysin akustista kitaraa tai hillittyä taidepoppia, kummassakin tapauksessa antaen mahdollisimman paljon tilaa Annan äänelle. Teknisesti levy kuulostaa oikein hyvältä, ja laulu puhtaalta, mutta Annan ääni jää makuasiaksi. Sävellykset laahaavat pahimmillaan todella kamalasti, kuten C’est La Viessä, ja Anna laulaa kuin amerikkalainen saluunatyttö savuisessa kultaryntäyksen ajan kapakassa. Biisit on kuin tehty turhaksi tunnelmanlevittäjä-taustamusiikiksi, jota ei ole tarkotuskaan kuunnella, vaan enemmänkin katsella esittäjäänsä tämän paljastellessa paikkojaan poseeratessaan pianon päällä. Tämä kuvitelmakin sortuu silmät avatessa. Muutoinkin levy tuntuu hieman tekotaiteelliselta yrittäessään lähestyä Tori Amosta tai Sarah McLachlania, jonka sävellykseltä Linnuton Puu yllättävän paljon kuulostaakin...

Anna Puun puolituntinen debyytti on yksi turhanpäiväisimpiä Idols-levyjä koskaan. Yksikään kappale ei onnistu kohtalaisesta tuotannostaan huolimatta kuulostamaan edes välttävältä. Koko albumi on pelkkää hidasta tunnelman rakentamista, mutta valmista ei tule koskaan. Parhaimpia hetkiä ovat pelkät akustiset Anna + kitara -yhdistelmät, mutta näiden varaan ei voi paljoa toivoa laskea. Ehkä materiaali toimisi akustisena partion iltanuotiolla tai kirkossa, mutta gospel-sanoituksineen ja heikkotasoisine sävellyksineen tuskin missään muualla. Alusta loppuun harvinaisen turhaa lässytystä, jota ei pelasta edes Annan teknisesti ihan hyvä laulutaito.

arvosanaelementti arvosanaelementti tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä

Markku Pajulahti (05.05.09)


Uusimmat jutut

Suosituimmat jutut

Ensi-illassa

Haastattelut

Vanhat suosikit

Mainoksia

Vanhat suosikit






ISSN 1458-428X || Copyright Findance.com 1998 - 2012 || info@findance.com