Kotiteollisuus: Ukonhauta (Johanna Kustannus)
01. Ukonhauta
02. Mahtisanat
03. Lemminkäisen laulu
04. Piru irti
05. Loveen langennut
06. Taivas tippuu
07. Aate
08. Taivaankaunis
09. Varjonkukka
10. Isä meidän
11. Laulu on kuollut
3.47
5.25
4.48
2.59
5.59
4.02
2.44
5.25
4.01
4.12
7.28
Kotiteollisuus on takonut historiansa monipuolisimman ja ehkä myös vaativimman
levyn. Vaikka Ukonhauta sisältää useita ns. easy listening -biisejä, joihin Tauno
Tavallinenkin voi samaistua niitä radiosta kuunnellen, silti levyllä on myös
vaativampaa maisteltavaa Kotiteollisuuden pitkäaikaisille fanittajille. Mutta
mahtavinta on se, että bändi ei monista hittiä hitin perään, vaan se kuulostaa aina
omalta itseltään.
Eniten ihmettelen Ukonhauta-biisiä aloitusraitana. Se ei ehkä ole
kuuntelijaystävällisin eikä mieleenpainuvin kipale levyllä, enkä sen perusteella olisi
levyä kyllä hankkinut. Toivottavasti se ei jää sen takia ostamatta niiltä Tauno
Tavallisilta, jotka kuulevat autoradiostaan esimerkiksi hyvin melodiset ja
radiohittipotentiaaliset Mahtisanat tai Loveen langennut -kappaleet ja niiden
perusteella menevät paikallisen Anttilan levyosastolle lättyä koekuuntelemaan.
Loveen langennut on karkeansuloinen rakkauslaulu todellisen äijän suusta ja
nostattaa väkisinkin virneen, tosin melankolisen sellaisen, naamatauluun. Tämän
kappaleen jokainen nainen haluaa kuulla humalassa karaokessa oman rakkaan
renttunsa esittämänä.
Levyn yllättäjä on ehdottomasti Varjonkukka, joka kertoo miehestä, jolla on kätketty
suruisa onni sydämessään. Olen jaksanut pitkään ihmetellä J. Hynysen ääretöntä
sanapankkia. Vaikka lähes jokainen Kotiteollisuuden biisi saa ainakin jossain määrin
osakseen pimeää ja kuolemaa, Varjonkukka on harvinaisen "valkea" ja sarjassaan
moniulotteinen.
Taivas tippuu niskaan kertoen tämän maan vanhustenhoidosta ja syrjäytymisestä.
On hienoa, että edes joku välittää ja tuo välittämisensä myös julki. Kappaleesta tosin
jää mieleen vain kertosäe, mutta kun sanoituksia lukee, nousevat mieleen
salakavalasti yhteiskunnalliset mätäpaisekohdat. Näppärää!
Lemminkäisen laulu ja Piru irti ovat tasaista perinteisen tuttua poljentaa, Taivaan
kaunis on levyn suloisin kappale, jonka tehtävänä on valaa uskoa elämään. Aate
jää jotenkin täytteeksi taka-alalle, samoin Isä meidän, joka varmasti aiheuttaa
mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin sanoitustensa takia, nyt on nimittäin sotkettu
kaikkien tietämä kristinuskon Jumalakin tähän soppaan. Mutta siinä olen Hynysen
kanssa samaa mieltä, että jonkinmoista heräämistä ja rukoilemista tämä nykyinen
maailmanmeno vaatiikin.
Kotiteollisuus istuu meissä kuin viheliäinen täi, joka jaksaa kutittaa edelleen.
Lydia Luoma-aho (28.04.09)