Kotipelto: Coldness (High & Loud)
01. Seeds of sorrow
02. Reasons
03. Around
04. Can you hear the sound
05. Snowbound
06. Journey back
07. Evening´s fall
08. Coldness of my mind
09. Take me away
10. Here we are
4.08
3.47
5.23
3.21
4.34
3.40
3.56
3.37
3.31
6.25
Stratovariuksesta eronnut Timo Kotipelto julkaisi toisen
soololevynsä Coldness. Ikävästä Stratovarius-kohusta lienee ollut
selvää hyötyä, sen verran vahvasti Coldness on startannut Suomen albumilistalla.
Kaikki sävellykset ja sanoitukset ovat luonnollisesti Kotipellon käsialaa, mutta
miehen tyytyessä hoitamaan vain lauluhommat muusikkoina levyllä toimivat
Janne Wirman, Mirka Rantanen, Jari Kainulainen,
Mike Romeo ja Juhani Malmberg. Seeds Of Sorrow
on ihan kohtuullisen vahva aloitusveto, jossa on Timon
aina toimivien vokaalien lisäksi kunnon kitara- ja kosketinsoitinsoolot.
Levyn kiistämättä paras biisi on singlenä julkaistu Reasons.
Erityisesti kertosäe etenee varsin mallikkaasti. Kun vielä muutkin
vokaaliosuudet miellyttävät taustaa myöten, niin kasassa
on mukava veto.
Around miellyttää musiikkitaustallaan ja kitarasoolollaan,
mutta biisinä se ei yllä ihan albumin alkupään tasoon.
Can You Hear The Sound nopeuttaa tahtia ja vokaalit
raikaavat onnistuneesti varsinkin kertosäkeessä.
Snowbound heittää väliin hieman vaisumpaa
matelua, vaikka biisi onnistuukin tunnelmassaan.
Journey Back aloittaa kunnon särökitarariffeillä, jotka
rankentavat biisin yleistunnelmaa, mutta lauluosuuksiltaan
biisi on melko rauhallinen. Loppupuolen kitarasooloilu on
suorastaan huikeaa kuultavaa.
Melko rauhallisesti tunnelmoiva Evening´s Fall ei vakuuta sen kummemmin, mutta
rankemmin jyräävä Coldness Of My Mind toimii taas tehokkaammin.
Särökitarariffit hallitsevat biisin instrumentaalisia osia ja vokaalitkin
etenevät ihan mukavasti. Take Me Away sisältää tarttuvan kertosäkeen ja sitä
myöten biisi on muutenkin mukavassa kuosissa.
Here We Are lopettelee levyn vähän pidemmän kaava kautta. Albumin CD-ROM-osiossa
on lisäksi 10-minuuttinen rento Making Of Coldness sekä Reasons-video.
Coldness on toimiva kokonaisuus, joka tarjoaa hyviä biisejä
huippunaan Reasons, mutta silti jotain jää vielä puuttumaan
täysosumasta. Timo revittelee vokaaleissa sopivasti
ja niissä onkin selkeästi albumin ydin.
Kitara- ja kosketinsoitinsoolot ovat parhaimmillaan aivan törkeän hyviä ja
ne parantavat ajoittain merkittävästi koko biisejä. Vokaalien alla olevat
taustat olisivat voineet olla välillä värikkäämpiäkin, mutta kelpaavat
mainiosti tällaisenaan. Jos Timo Tolkki ei saa houkuteltua miestä
takaisin Stratovariukseen, niin soololevyt ovat jatkossakin enemmän
kuin tervetulleita.
Huomasin vasta tämän levyn myötä, että Kotipellon englannin lausumista
on kritisoitu jo jonkin aikaa. Kun tarkemmin kuuntelee, niin kyllähän se ajoittain menee
hieman suomalaisittain, mutta sehän luo erittäin mielekkään lisän muutenkin loistaviin
vokaaleihin. Tämä haitanneekin vain kukkahattupoikia, jotka valittavat netissä
kaikesta ja nimittävät heille mieleisistä asioista valittajia kukkahattutädeiksi.
Ja jos totta puhutaan, niin suomalainen englannin lausuminen on sellainen
luonnonvara, jota ei kannattaisi tappaa sukupuuttoon. Maassa maan tavalla, eipä
ranskalaisetkaan taida juuri ottaa paineita englannistaan.
Antti Niemelä (10.05.04)