Waldo's People: Paranoid (Sony Music)
01. See the light
02. Lose control
03. New vibration
04. Dangerous
05. Ride the tide
06. World empire
07. Paranoid
08. Fallen angel
09. Life
10. I´ll be waiting
11. Emperor´s dawn
12. Back again
3.40
2.59
3.09
3.42
3.21
3.12
3.09
3.24
3.30
3.43
3.48
3.53
Waldo's People meni kuin menikin Euroviisuihin ja
sitä olen juhlistanut tässä jo useamman päivän.
Vihdoinkin Suomea edustetaan kunnon dance-musiikilla
ainaisen rockin sijaan. Kaiken lisäksi Lose Control
on vielä mainio biisi. Vaikka viime vuonna julkaistun
kokoelman kaksi uutta biisiä olivat loistotavaraa, niin
kokonainen Paranoid-albumi
jättää oudon olon...
Paranoid on liian suurelta osin kuin geneerista pop/rock-tavaraa, joka on sovitettu Waldo's People -muottiin. Monesta biisistä tuleekin mieleen, että onko ruotsalaistiimi todellakin säveltänyt nämä alunperin suomalaisyhtyeelle.
Jo ensimmäinen biisi
See The Light jättää nimenomaan oudon olon.
Ruotsalaistiimille läheisen Quicksilver-yhtyeen
omaperäisesti nimetty laulaja Matt Rock
vierailee heittämässä rock-vokaalinsa mukaan
ja Waldon oma rap-osuus on kuin Faithlessin
Insomnia-klassikosta. Biisi jättää
ainoastaan sekavan olon, joka uusiutuu
Life-biisissä, jossa mukaan sijoitetaan
palanen Fragman Toca's Miraclea.
Albumin runsas rock-vokaalien käyttö hämmentää.
Kun naisvokaalibiiseissä on niin vahva ote, oli laulajana
sitten Karoliina Kallio tai hänen ruotsalaiset siskonsa,
miksei niitä ole käytetty enempää, koska se on ollut
Waldo's Peoplen tunnusmerkki. Erityisesti New Vibration
on biisi, joka ei kuulosta yhtään Waldo's Peoplelta. Liekö
sitten kyseessä Waldon 2000-luvun alun numetal-kokeilun
käyttämättä jäänyt biisi, mutta se kuulostaa lähinnä äänessä olevan
ruotsalaisen rock-miekkosen tanssikokeilulta.
Levyn todella rokahtavan otteen täydentää Dangerous, joka sisältää jälleen valjua rock-askellusta, jota onneksi piristetään
vallan mainiolla That Dude Princen rap-osuudella
ja upealla c-osalla.
Lose Control toimii levylläkin mainiosti, eikä
Emperor´s Dawn ja Back Again -biisien
uudet versiot ole ollenkaan hassumpia, mutta sitten
käsi hapuilee, että mistä löytäisi niitä Waldo's People -biisejä.
Apuun tulee yhtyeen toiselta albumilta sopivasti
haiskahtava Ride The Tide, mutta
muista naisvokaalibiiseistä aiemmin mainittu
Life ja Fallen Angel eivät innosta.
Onneksi World Empire ja hidastempoisempi
Paranoid liikahtelevat onnistuneesti.
Levyn varsinaisen osuuden viimeinen raita I´ll Be Waiting
kasaa kuitenkin levyn kokonaisuuden oivallisesti
pähkinänkuoreen: ruotsalaista rock-vokalisointia ja
kankeita robottiräppejä.
Toivottavasti Waldo's People jatkaa vielä Euroviisujen jälkeen uutta tulemistaan ja kasaa seuraavan levyn ajan kanssa ja niin
että se kuulostaa jollakin tapaa itseltään, oli sitten kyseessä
ysäriä tai uusia suuntauksia. Paranoid ei
kuitenkaan tässä muodossa valitettavasti kolahda, vaikka
olisin siitä näin Euroviisujen kynnyksellä todellakin halunnut pitää.
Antti Niemelä (18.02.09)