Silentium: Amortean (Dynamic Arts Records)
01. Leave the fallen behind
02. The messenger
03. A knife in the back
04. The fallen ones with you tonight
05. My broken angel
06. The cradle of nameless
07. Storm sight solicitude
08. Embrace the storm
09. La fin du monde
3.58
6.01
6.10
8.43
4.55
6.02
2.52
4.08
7.40
Muutosten polulla ainaisesti ollut Silentium
julkaisee jo viidennen albuminsa Amortean, jonka
tuottajaksi he ovat saaneet houkuteltua Waltarista tutun Kärtsy Hatakan. Kyseessä on samalla Riina Rinkisen toinen albumi ja nyt hän ottaa selkeän päävastuun laulupuolesta. Edellisellä Seducia-levyllähän kuultiin vielä huomattavan paljon miesvokaaleja.
Amortean tuntuu kauttaaltaan luonnolliselta jatkumolta
edelliselle levylle. Hatakan kautta yhtye on hakenut erityisesti
mahtipontisia orkesterisävyjä, joita on Silentiumilla toki ollut
aikaisemminkin, mutta Waltari-keulakuvan näkemys on varmasti
aina omanlaisensa.
Albumi alkaa kuitenkin vaisusti. Leave The Fallen Behind
ja The Messenger innostavat nimittäin lähes yksinomaan
vain pianolla, jousilla ja Jyväskylän Naislaulajien
terävällä kuorolaululla. A Knife In The Back
saa jo pidettyä tunnelman hallussa muutoinkin
kuin vain edellä mainituin elementein, mutta todelliseen vetovoimaan yltää vasta The Fallen Ones With You Tonight, joka
hoitaa tunnelmapuolen hienosti ja naisvokaalien vastapainoksi
saadaan hieman myös miesörinää.
Levyn paras biisi on slovari My Broken Angel, jossa ääneen pääsee myös tuottaja Kärtsy Hatakka. Kokonaisuuden
hienoimmat hetket eletään kuitenkin The Cradle Of Nameless
-biisissä sen puolivälin jälkeen, jolloin mahtipontiset
klassiset elementit singahtavat esiin. Upean taivalluksen
jälkeen levy notkahtaa biiseissä Storm Sight Solicitude
ja Embrace The Storm, mutta La Fin du Monde on hyvä lopetus varsinkin mahtipontisten elementtiensä osalta.
Amortean ei valitettavasti vakuuta siinä määrin kuin
Silentiumin kaksi edellistä albumia, joista varsinkin
Sufferion – Hamartia of Prudence on huikea kokonaisuus.
Vaikka Hatakka on erittäin toivottu ihminen mukaan ja
kokonaisuus on ilmeikäs, niin biisimateriaalissa olisi
toivomisen varaa. Puolet levystä on aivan liian
yhdentekevää sävellyksiensä osalta ja pelkkien naisvokaalien käyttö aiempaan verrattuna tuntuu vaisummalta.
Silentium jatkaa kuitenkin tämänkin levyn jälkeen
yhtenä mielenkiintoisimmista bubbling under -metalliyhtyeistä.
Antti Niemelä (02.12.08)