|
|
Valvomo: Toivo (Universal Music)
01. Mitä sitten 02. Ei ne kuule 03. Toivo feat. Super-Janne 04. Epäluuloinen 05. Soo soo 06. Täytyy 07. Viikonpäivät 08. Antti 09. Matkaan 10. Gestapo 11. Synkkä 12. Kansallislaulu
4.04 3.45 3.53 2.47 3.08 5.01 3.49 3.15 3.07 3.12 3.54 4.04
Valvomon Toivo -kakkoslevyn kannessa muun muassa helvetti jäätyy. Sen lisäksi debyytti loi bändille tien taivaaseen ja kiiltävämpiin tiloihin, mutta orkesteri pysyi kirjaimellisesti maan alla. Saatekirjeen mukaan olisi ollut paremmat pelit ja rensselit käytössä, mutta Valvomo tyytyi olemaan omassa nuhjuisessa studiossaan jossain pinnan alla. Iso plussa tuosta asenteesta näyttää suurelle levy-yhtiölle erään tirpan eräät välineet. Kesähittitehtailu tuntuu olevan Valvomolle veressä. Kahdelta studioalbumilta on saatu koko kesän ajaksi riittävä biisi, josta saadaan pinnankiristykset ääriasentoihin. Debyytin kesäbiisiä on turha mainita tässä yhteydessä, mutta Toivon Soo soo oli tämän kesän the juttu, vaikka ei suinkaan kovin kesäralli. Tanssipunk on mielenkiintoinen termi, johon törmää ska-yhteyksien lisäksi puhuttaessa Valvomon kohdalla. Erilaisempaa Valvomoa tarjotaan heti avauksessa, kun synkkä Mitä sitten unohtaa naminamit tyystin ollen vakavasti otettava. Kantaaottavia lyyrikoita orkesteri tarjoilee paikoin ilottelun lisäksi, joten sinänsä konsepti on kunnossa tasapuolisuuden merkeissä. Ei ne kuule tarjoaa järkyttävän loistavaa kertosäettä, joka takoo päässä vielä pitkään levyn veivaamisen jälkeen. Toivossa kuullaan Super-Jannen mukavankuuloista vierailua, Epäluuloinen on vahvimmillaan puolivälin jammailussaan ja Täytyy jää liikaa rivibiisiksi levykokonaisuudessa. Viikonpäivissä kertosäkeessä on sanomaa, koska päivitellään maanantai-aamujen kestoa ja lauantai-iltojen lyhyyttä. Paikoin kuullaan melko iskelmällistä rallatusta, mutta se ei suinkaan ole huono asia. Tuskin sivuston päätoimittajasta kertova Antti eroaa anssikelamaisella kertomistyylillä ja hauskalla välimarssilla positiivisesti. Matkaan on mukava kappale, jossa on huilusoolo, mutta turha radioystävällisyys häiritsee. Vähän rosoisemmalla tai skamaisemmalla otteella biisissä olisi ässäainekset. Levyllä äänessä oleva Setä poistuu takavasemmalle, kun basisti Markiisi kaappaa mikin. Gestapossa hurmaa erityisesti vokaalipuoli ja ennen kaikkea asenne, joka tuo mieleen Rammsteinin. Ehkä osasyy on vahvat korostukset tiettyjen sanojen kohdalla. Neljä Ruusulta kuulostava Synkkä ottaa upeita elektrovaikutteita alkusäkeistöön. Konemaiset soundit kulkevat mukana, mutta rohkempaa hyväksikäyttöä olisi odottanut loistokkaan alun jälkeen. Silti kyseessä on kova biisi, joka eroaa jälleen kokonaisilmeestä. Kansallislaulu päättää levyn vakavamman sanoman parissa. Toisella levyllään Valvomo jatkaa samoissa merkeissä kuin debyytillään. Ska-rytmien seasta erilaisemmat Mitä sitten, Antti ja mahtava Synkkä ovat jokainen sopivia klassikoita orkesterin repertuaariin. Muutenkin jälki on tasaisen varmaa suorittamista, ilman laskusuhdanteita. Odotellaan ensi kesää ja tulevaa rallatusta.
Arvostelut
KotisivutUutiset28.03.2008 / Valvomo sanoo soo soo |
|
