Tea: Hey C´mon! (EMI)
01. Tea-4-2
02. C´mon c´mon
03. En usko enää rakkauslauluihin
04. Just, hyvä noin
05. Super cool
06. Hippaa
07. Pappa
08. Suoraa toimintaa
09. Odota
10. Roadrunner honey
11. Haaksirikko
3.24
3.49
3.34
2.59
4.09
3.20
3.41
3.14
3.36
3.01
5.30
Tea Hiilloste nappasi viime vuonna vuoden kotimaisen kesähitin
Tytöt tykkää -sinkullaan. Teahan on niitä artisteja, joita
joko rakastaa tai inhoaa, välimuotoja ei juurikaan tavata.
Tea jatkaa joka tapauksessa onnistuneesti valitsemaansa polkua 8. lokakuuta julkaistavalla toisella albumillaan
Hey C´mon!, jonka tuotannossa ovat hääränneet pääasiassa
Jarkko Ehnqvist ja Erno Laitinen. Tea on ollut itsekin mukana niin sävellys- kuin sanoitustyössä.
Tea avasi levyn jo aiemmin Hurriganes-legendan Remu Aaltosen tähdittämällä sinkulla C´mon C´mon, joka on kuin täsmäisku Tean vihaajia kohtaan. Biisin sanoitukset ovat pinnallisesti tarkasteltuna yhdentekevää sekametelisoppaa, mutta syvämmälle mentäessä se on suorastaan nerokasta itsetutkiskelua.
Remua kuullaan myös Hurriganesinkin coveroimassa Roadrunner-mukaelma Roadrunner Honeyssa, johon Tea on laatinut sanoitukset yhdessä Marianna "Kana" Alasen kanssa.
Levyn hulppeimmat sanaleikit koetaan biiseissä Tea-4-2 ja Super Cool. Rauli "Illusion Rake" Eskolin saa välillä näyttää taitojaan myös tanssipopin maailmassa ja jälki on sen mukaista. Tea-4-2 on täynnä hauskaa äänenkäyttöä, häröä otetta, eksoottisia elementtejä, hyvää bassoa ja tiukkaa konetaivallusta. Super Cool taas syöksyy Benassi-henkisen bassojytkytyksen maailmaan. Parivaljakko Ehnqvist / Laitinen
on tehnyt hyvää jälkeä soundipuolella ja tuloksena on mallikas
biisi.
Kokonaisuus sisältää myös runsaasti vakavampaa tavaraa kuten
Tarmo Keräsen väsäämä kaunistunnelmainen ja upean koneellisesti etenevä En usko enää rakkauslauluihin, jonka lohduttomiin sanoituksiin tuodaan hauskasti toivoa kertosäkeen kolmella viimeisellä sanalla. On kuitenkin upeaa, että levyn miellyttävin sävellys tulee Tean omasta kynästä. Hippaa
vetää puoleensa erityisesti kertosäkeessään ja sanoitukset liikkuvat hellyyttävästi lasten maailmassa ja sieltä ulos.
Tean toinen yksin säveltämä ja sanoittama biisi
Haaksirikko on hyvin erilainen, mahtipontinen, jousilla
väritetty poppailu, joka osaa säväyttää Sami Baldaufin
koneosastolla.
Mukana on myös kaksi ruotsalaisten Fredrik "Figge" Boströmin ja Anna Nordellin säveltämää biisiä Just, hyvä noin
ja Suoraa toimintaa. Ruotsalainen tuotanto häviää tällä kertaa soundien puolesta suomalaiselle, mutta itse biiseissä on varsinkin kertosäkeiden osalta mukavasti potkua. Esimerkiksi Ehnqvistin ja Laitisen tuottama Odota on kuitenkin paljon terävämpi tapaus
soundillisesti. Taustoja laulamassa on muuten Janesta tuttu Eeva-Leena Tiainen. Levyn ainoa rimanalitus on
ärsyttävähkö wannabe-rokkailu Pappa, joka joutuu
armotta skipatuksi.
Hey C´mon! on kuin mittatilaustyö hänen faneilleen. Mukana on niin peruspoppailua kuin koneellisempaa ja tanssittavampaa osastoa, jota ryyditetään niin hauskoilla kuin vakavillakin sanoituksilla.
Levy on edellistä kypsempi kokonaisuus kuitenkin niin, että
hauskuus ei ole kadonnut ja tekemisen riemu suorastaan pursuaa läpi. Tea-4-2, C´mon C´mon, En usko enää rakkauslauluihin, Super Cool ja Hippaa ovat loistobiisejä, mutta tasaiseen kokonaisuuteen heitellään monta muutakin värinää herättävää biisiä.
Antti Niemelä (03.10.08) Merkitse itsesi artistin "Tea" faniksi!