Proteus: The Nature Of The Beast (UHOtrax / FINRG)
01. Nature of the beast
02. Apocalyptica: Grace (Proteus remix)
03. Tempesta (big room edit)
04. Illuminati
05. I see things that you don´t see
06. DJ RX: Hellfire (Proteus album remix)
07. Farewell (Lost Guardians mix)
08. Verta ja lihaa (Proteus mental remix)
09. Kuroshio Current: Hollow man (remix)
10. Proteus, Ephexis & Ting: Angel of hell
11. Proteus & DJ X Lab4: Full metal jacket
12. Venla part 2
1.45
4.33
5.26
5.48
6.07
7.17
4.44
6.43
7.44
6.48
7.14
6.25
Proteus tunnetaan rankasta ulkonäöstään ja upean energisestä
dj-esiintymisestään. Proteus on hiljalleen tuottanut myös omaa materiaalia ja nyt oli aika kasata ensimmäinen artistialbumi
The Nature Of The Beast.
Albumin starttaa Nature Of The Beast, joka jylhällä tunnelmallaan luo puitteet soundillisesti mielenkiintoiselle
kokonaisuudelle. Levy on mielenkiintoinen ristisiitos industrial-henkisestä mätöstä ja rankasta tanssikamasta, mutta sen ongelmaksi muodostuu kokonaisuuden epätasaisuus.
Remiksaukset on saatu hyvin toimimaan osana esimerkiksi Orkidean albumikokonaisuuksia, mutta Proteus ei pysty aivan samaan.
Varsinkin Turmion Kätilöiden Verta ja lihaa -remiksausta on todella vaikea mieltää osaksi
tätä levyä. Kuroshio Current -remiksaus
Hollow Man toimii kuitenkin jo paremmin
kokonaisuudessa ja miehen dj-kaverin RX:n Hellfire-biisistä muokattu Proteus-versio on jo varsin toimiva pakkaus.
Remiksauksista selkeästi paras on Proteuksen näkemys Apocalyptican Grace-biisistä, joka on saatu varsin jylhään olomuotoon.
Täysin omia biisejä olisikin saanut olla mukana enemmän, vaikka
niissäkin on selkeää epätasaisuutta. Tempesta
onnistuu olemaan samaan aikaan rankka, mutta jotenkin
myös ärsyttävän pliisu. Lisäksi kornit spiikit vievät
biisistä viimeisenkin potkun. Illuminati on
jo selkeästi parempi, mutta yksittäisistä upeista hetkistä huolimatta
se olisi kaivannut vielä jonkinlaista energiapaukkua.
I See Things That You Don´t See on sitten sellainen biisi, jossa Proteus pääsee oikeuksiinsa.
Proteuksen täysin omia biisejä ovat vielä Farewell ja Venla part 2. Näistä ensimmäinen hyödyntää upeasti
hidastempoisempaa ilmaisua ja varsinkin biisin rytmiosasto
vetää tiukasti puoleensa. Venla part 2 onnistuu miellyttämään
erityisesti tunnelmallisilla osillaan, mutta se raastaa positiivisesti mieltä koko kestonsa ajan.
Lisäksi mukana on yhteistyöraidat Angel Of Hell
ja Full Metal Jacket. Angel Of Hell
on huikea biisi erityisesti Tingin vokaalien osalta.
Full Metal Jacket ei pysty samaan, mutta sähkökitara
tuo hienosti sävyjä kokonaisuuteen.
Levyn sillisalaattimaisuus ja epätasaisuus pudottavat väkisinkin
pisteitä. Mikäli Proteus saa jatkossa aikaiseksi Farewellin
ja Venlan kaltaisia teoksia kokonaisen albumillisen verran, niin silloin puhutaan varmastikin eri luokan albumista, mutta
esikoinen jää luonteeltaan vähän hätäiseksi testaukseksi.
Proteuksen ystävien ei tule kuitenkaan välttää albumia, vaan
se on oiva tutustumispakkaus kohti Suomen energisintä deejiitä, jota
ei voi olla kunnioittamatta.
Antti Niemelä (09.09.08)