Jani Wickholm: Ranta-ahon valot (Sony BMG)

01. Intro
02. Kaveri
03. Alla ruosteisen kuun
04. Kun olin nuori
05. Kiitorata
06. Rakkaus on ainoo
07. Väärä kaupunki
08. Kymmenen kesää
09. Kaiho, kaipuu ja ikävä
10. Ranta-Ahon valot
11. Muistan sut
12. Rajua rakkautta

0.21
3.39
3.15
3.31
3.28
3.00
3.56
3.48
4.30
4.23
4.25
4.36

Viidessä vuodessa Jani Wickholm on työntänyt jalkansa mainiosti kotimaisen musiikkibisneksen oven väliin. Hevillä se ei sieltä pois lähdekään, sillä sen tyylilajin paasaukset hoitaa eräs lippalakkipäinen kimakkaääninen ex-voittaja. Samaisesta kisasta ponnistanut Wickholm on näyttänyt taitonsa niin vahvasti, ettei kukaan Idols -kisaaja pysty yltämään samaan menestykseen. Saa olla pieni vihreä marsilainen jos näin meinaa.

Aiemmat levyt myivät 70 000 kappaletta ja tuoreimman Ranta-Ahon Valot -albumin vanavedessä uskoisin kymppien paukkuvan. Levy levyltä Wickholmin oma tyyli on hioutunut niihin mittoihin, että viime levyllä napattiin jo täyspotti leppoisalla iskelmärokilla. Positiivista on tietää, että Jamppa soitti itse lähes tulkoon kaikki soittimet ja biisinteko oli myös lähes tulkoon hänen käsialaansa.

Ranta-Ahon valoilla, joka on muuten nimetty Wickholmin asuintilan mukaan, puolet kappaleista on vierailevien kappaleentekijöiden tuotosta. Tästä koituu pienenmuotoinen pattitilanne, koska liiallinen kattaus eri taitajia sekoittuu liiaksi, eikä kokonaisuus olekaan niin loistava kuin odottaa sopii.

Säksättävän intron päätteeksi singlehitti Kaveri on mainiota perus-Jamppaa, jossa on klassikkobiisin ainekset – ainakin Radio Novaan. Aiemmin singlearvostelussa kehuin kappaleen kasvavan suurempiin mittoihin useamman kuuntelukerran jälkeen, mutta nyt pitää painaa jarrua. Kappale kierrättää juuri ne kaameudet, jotka vain Esa Eloranta, kappaleen tekijä, osaa. Kaveri on täydellinen veisuu radioon, mutta turhan tuttu 80- ja 90-luvun karvaisten, synkkien ja jo julkisuudesta kadonneiden miespuolisten laulaja-lauluntekijöiden hirveiden materiaalien muistelijoille.

Toisista ”vieraista” kappaleista Alla ruosteisen kuun on oikeen huikee, kuten taas ajankohtainen Jukka Virtanen asian ilmaisisi. Muun muassa Aarno ”Ali” Alikosken kirjoittama kappale kuulostaa juuri siltä, miltä Agents maistuisi kera Kari Tapio solistinaan. Jotain todella suomalaista löytyy tässä kappaleesta. Se on yhtä aikaa synkkä, mutta silti mennään duurissa tiukan musisoinnin avustuksella. Kun olin nuori on kuin jämäkappale Suurlähettiläiden arkistosta. Mukavin osuus on luettelo naisten nimistä. Jotenkin tästä tulee mieleen erään saksalaisen konetrion ysäriklassikko.

Pauli Hanhiniemen tekemä Kiitorata (Aamuyö) on tekijänsä kuuloinen sujuvasti rullaava rekkamieskappale. Timo Kiiskisen Väärä kaupunki on nätti rauhallinen ralli, ja miesten aiempikin yhteistyö kantoi mukavaa hedelmää. Kaiho, kaipuu ja ikävä kuulostaa kirkamaiselta slovarilta huonohkolla menestyksellä eikä Muistan sut kappalekaan suuremmin jaksa innostaa.

Jampan itsekyhäämät Rakkaus on ainoo, Kymmenen kesää, Ranta-Ahon valot ja Rajua rakkautta ovat kukin toimivia biisejä. Näistä ensin ja jälkimmäisenä mainitut ovat vähintään sisarkappaleita, joissa molemmissa on sopivan rock-asenne päällä. Maalailevampi ja odottavampi nimikkoraita on hieno tyylikäs kunnianosoitus Wickholmin kotopaikalle.

Kuten sanoin, monta kokkia ei sovi sekoittamaan soppaa. Wickholmin omat kappaleet ovat levyltä tunnistettavia Jamppa-soundisia tasaisen varmoja potentiaalisia hittiviisuja. Täysin analogisesti äänitetyn levyn helmiksi nousevat Alla ruosteisen kuun, Kiitorata (Aamuyö) ja Rakkaus on ainoo. Yhteenvetona pitää todeta, että jonkin verran jäädään edellislevyn huikeasta hurmiosta. Mainio levy joka tapauksessa, mutta ei Wickholmin paras.

| Arvostelut |

| Haastattelut |

22.02.2007

| Kotisivut |

www.janiwickholm.fi

| Uutiset |

27.10.2008 / Idols-tähti ääniharavana Töysässä

12.12.2006 / Jani Wickholm ja Yhden lauseen mies

| Fanit |

Arnold^ // Hanna_Girl90 // kapu92 // Mygalomorph // ninsku-84
Noora- // tarulju