Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra: Kädenjälki

01. Kädenjälki
02. Ohuella langalla
03. Oman onneni seppä
04. Päivin öin
05. Oletko se mitä luulen
06. Jokainen aamu
07. Ilta kaupungilla
08. Mä kävelen pois
09. Niin kauan kun mä laulan
10. Sinetti
11. Lintusein

4.05
3.50
3.15
4.25
3.37
2.47
4.13
4.02
3.39
4.02
2.56

Jorma Kääriäinen muistetaan kenties parhaiten oman soolouransa lisäksi Agents-yhtyeen solistina. Tätä jatkui likemmäs viisitoista vuotta, kunnes pari vuotta sitten Kääriäinen yhdisti voimansa kapellimestarimaestro Riku Niemen ja hänen massiivisen 25-päisen Orchestran kanssa.

Yhteispelillä syntyi yksitoista kappaletta sisältävä ensimmäinen albumi nimeltään Kädenjälki. Levy hakee inspiraationsa suuren maailmantyylisistä viihde-esityksistä, elokuvamaisista elementeistä ja perinteisestä suomi-iskelmästä. Viimeksi mainittua edustaa lähinnä Kääriäisen ääni, joka on juurtunut hyvin mieleen viiden soololevyn jälkeen.

Suomen Elvikseksi joskus mainittu Kääriäinen ei Kädenjäljessä hae rokkikukkoilua, vaan rehtiä sinatra-henkeä. Iskelmällisen avausnimikkoraidan jälkeen Jani Wickholmillekin kappaleita tehnyt Timo Kiiskinen vetää dueton Kääriäisen kanssa. Radiossa loppuusoitettu Päivin öin ei jaksa enää innostaa, eikä sitä edeltävä Oman onneni seppä, joka on yhtä aikaa ponneton, mutta kohtalaisen nätti veisuu.

Oletko se mitä luulen seilailee kuin ruotsinlaivalla ilman suurempia hehkumoita. Meno ei parane eteenpäin mentäessäkään, koska Jokainen aamu on varsinainen itkuvirsi. Tsaikovskia mukaileva Ilta kaupungilla on eri maata edeltävien jälkeen. Sumuinen jazzbiisi sisältää mahtavaa musisointia ja upeaa vibrafonin luomaa äänimaailmaa. Mä kävelen pois tuo mieleen James Bond -elokuvien lopputekstien aikaiset musiikit veijarimaisella otteellaan.

Hitaasti kasvava Niin kauan kun mä laulan on loppua kohden mentäessä ihan kelpo biisi, jossa muuten tunnelmaa hidastetaan suotta sotkemalla alkupää kappaleesta. Sinetti on jotenkin jouluinen, johtuen ehkä lyriikan osilta, mutta muuten ollaan todelle rauhallisissa merkeissä. J.Karjalaisen tekemä päätösraita svengaa kuin hirvi tienposkessa. Lintusein hyppää positiivisella menollaan silmille aiheuttaen hyvän tuulen.

V niin kuin Viihdettä. Viihdettä isolla V:llä tarjoillaan Kädenjäljellä. Varttuneempi väki saanee tästä enemmän irti, ja tuntuu vähän siltä, että levymuodossa kaikki potentiaali ei pääse irti. Livenä tuollaisesta soittajaporukasta puristetaan joka tippa irti ja yleisölle vatsat täyteen makeaa. Senpä takia annetaan levymuotoiselle tasapaksulle levylle hivenen arvosteluasteikkoa parempi lukema.

| Arvostelut |

| Fanit |

jvkkl // Philip_Sandford8498