|
|
Kilpi: IV (KillBee Records)
01. Tuli, vesi, ilma ja maa 02. Sisäinen vihollinen 03. Seireeni 04. Järjen riemuvoitto 05. Kunnes kuolema meidät erottaa 06. Elämän vanki 07. Musta sade 08. Tähti 09. Keskiyön cowboy 10. Riko hiljaisuus 11. Vettä peilissä
4.30 4.00 4.29 5.01 4.20 3.56 4.10 3.50 4.06 4.55 7.50
Turkulainen Kilpi julkaisi tovi sitten neljännen studioalbuminsa, joka sai niinkin osuvan nimen kuin IV. Levy jatkaa tutuksi tulleen kasarihevin merkeissä ja kansissakin tämä on muistettu aina tekemällä niistä tyylikkään näköisiä. Aiemmin biisinteosta pääsääntöisesti vastannut Pete Kilpi on jättänyt kappaleiden rakentamisen tällä kertaa pelkästään muille. Kilven sydän on ollut aina biisintekijänäkin häärännyt solisti Taage Laiho. Taagen ääni on ehdottomasti yksi suomenkielisen hevin parhaista, ellei jopa paras. 42-vuotias monessa liemessä keitetty mies taitaa maagiset venytykset, jotka kuuluvat genreen. IV:lta esimakua tarjoillut Tuli, vesi, ilma ja maa edusti raudanlujaa menoa ja meininkiä. Hienosti säkeistössä niin sanotusti hakeva rytmi pääsee kertosäkeessä mahtavaan vireeseen. Taagen vokaaleilla saadaan luotua loistava tunnelma, ja nämä kaikki yhdistettynä kyseessä on yksi vuoden potentiaalisia parhaista biiseistä. Loppupuolella kuultavat ”hei”-huudot saavat varmasti vipinää europumppu Scooterin hc-faneihin. Sisäinen vihollinen kuulostaa tutummalta Kilveltä, juuri siltä mitä esimerkiksi megahitti Sielut iskee tulta aikoinaan esitteli. Seireeni on lievä kopio avausraidasta heikommalla otteella, mutta c-osan sinfoniset elementit tuovat jylhää tunnelmaa. Järjen riemuvoitto, Elämän vanki ja Tähti kuuluvat harvinaisen heikkoon materiaaliin. Erityisesti ponneton Järjen riemuvoitto on suuren suuri hasardi. Upeasti koskettimista soundia ottava Kunnes kuolema meidät erottaa tuo mieleen niinkin hevin bändin kuin Dingon. Hieno erilainen rakkauslaulu, joka voi jonkun metallifanin häissä soida joskus. Musta sade ei jaksa innostaa kuin kosketinsoudeilla, Riko hiljaisuus on aikamoista radiorokkia, jossa ei ole minkäänlaista särmää ja päätösraita Vettä peilissä on parhaimmillaan nasevassa kitarasoolossa. Onneksi lopussa löytyy vielä Keskiyön cowboyn tasoinen rehellinen hevirokki-kappale, joka pelastaa loppupuolen vaisuuden. Tuorein Kilpi-levy on lievä pettymys aiempiin verrattuna. Tämän pitäisi olla jollain sortilla suoraviivaisempi. Ehkä tietyissä kappaleissa sen aistii, mutta kokonaisuutena mennään hieman tutulta raiteilta liikaa sivuteille. Tuli, vesi, ilma ja maa ja Kunnes kuolema meidät erottaa esittelevät levystä parhaat raidat. Näitä peesaa pari hieman heikompaa, mutta siedettävää rallia. Ensi kerralla paluu entiseen tai rohkeammin singlehitin kaltaiseen jyystöön.
Arvostelut
KotisivutUutiset16.04.2009 / Kilpi laulaa Viinapirusta 28.02.2008 / Uutta Kilpeä huhtikuussa 09.03.2006 / Kilven keikka nähdään netissä 26.01.2006 / Severi Pyysalo Kilven levyllä 30.11.2005 / Kilpi sai kolmannen albuminsa valmiiksi 29.08.2005 / Kilven studiosessiot nettiin 11.08.2005 / Tammikuussa uutta Kilpeä 16.05.2005 / Kilpi vaihtoi rumpalia |
|
