Goldfrapp: Seventh Tree (EMI)

01. Clowns
02. Little bird
03. Happiness
04. Road to somewhere
05. Eat yourself
06. Some people
07. A&e
08. Cologne cerrone houdini
09. Caravan girl
10. Monster love

4.08
4.25
4.17
3.52
4.06
4.40
3.18
4.26
4.05
4.17

Jos edellisen Goldfrapp-levyn glam-diskopyöritys kuulosti siltä kuin se olisi tehty kokkelispäissään dekadenttien diskovalojen loisteessa, tällä kertaa on samalla logiikalla pössytelty kukkakedolla pilveä yksisarvisten ja pikkulasten kirmatessa ympärillä.

Seventh Tree on siis juuri sellainen levy kuin kansikuvan auringonpolttamien värisävyjen ja hippipöhinän perusteella voisi päätellä. Musiikin yleissävy on suorastaan maailmoja syleilevän onnellinen ja seesteinen. (Levyllä on, herranjumala sentään, biisi nimeltä Happiness, jonka sanoituksiin on kylläkin piilotettu terävä piikki.)

Mutta. Samat ovat levyn ongelmat kuin pastoraalisessa hippitunnelmoinnissa yleensä: kukantuoksuinen ja taivaansininen hempeily voi luisua jossakin vaiheessa miellyttävästä helvetilliseen tylsyyteen, tai ainakin yhdentekevyyteen.

Goldfrapp tasapainoilee läpi levyn tällä rajalla. Albumin puolivälin jälkeen mieleen alkaa kirvota haikeita muistoja edellislevyn metallipaljetinhohtoisesta metakasta, joka saattoi olla montaa asiaa, muttei koskaan tylsää. Toisaalta loistavasti tuotettu levy soundaa upealta ja suorastaan hehkuu lämmintä tunnelmaa. Omassa lajissaan tämä on ihan pätevää kamaa, mutta minun makuuni koko laji vain on hieman ikävystyttävä. Vaikka biiseissä on ideaa, tyylilaji on niin anteeksiantamaton, että vielä parempia kappaleita olisi vaadittu levyn kohottamiseen supermiellyttävän pliisuuden yläpuolelle.

Vaan kyllähän Seventh Tree todistaa, että Goldfrappin kaksikko tekee juuri sitä, mitä he sattuvat kulloinkin haluamaan. Toivottavasti se jokin vain ei ole jatkossa tätä.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.goldfrapp.co.uk

| Uutiset |

31.10.2007 / Goldfrapp ja seitsemäs puu

| Fanit |

Marcia // Philip_Sandford8498 // Valo