NRJ Party Planet (Edel Records)

CD1 - Mixed by JS16
01. David Guetta: Love is gone
02. Axwell: I found you
03. Global Deejays ft Technotronic: Get up
04. Dirty South: Let it go
05. Glamourflage: All for you
06. Arno Cost & Arias: Magenta
07. Byron Stingily: Get up everybody
08. Alex Gaudino: Destination Calabria
09. Danceteria: Passion
10. Ida Corr vs Fedde Le Grand:
Let me think about it
11. JS16: Boys
12. Wink: Higher state of consciousness
13. JS16: Rosegarden
14. Heikki L: Let the bass kick
15. Cristal Snow: Cristal clear
16. Armand van Helden: NYC Beats
17. Dallas Superstars: Like a superstar
18. Darude: My game

CD2 - Mixed by K-System
01. Syke’n Sugarstarr: Danz
02. Sunfreakz ft Andrea Britton:
Counting down the days
03. Hi_Tack: Let’s dance
04. Bob Sinclar & Cutee B: Sound of freedom
05. Yves LaRock: Rise up
06. Peter Gelderblom: Waiting 4
07. Boozebangers: Do you wanna
08. Heikki L vs Sami S: I want that bass
09. Armand van Helden: I want your soul
10. Hardrox: Feel the hard rock
11. Mighty Dub Katz: Magic carpet ride 2007
12. Dave Spoon ft Lisa Maffia: Bad girl
13. K-System ft DJ Mio: The rhythm
14. Mauro Picotto: Evribadi
15. Yanou ft Liz: King of my castle
16. Mark Sinclair: Electric sun
17. K-System: Samba 69
18. Alex Kunnari: Lifter

4:26
5:30
3:30
3:08
4:15
4:22
3:13
4:48
4:06
3:43

4:00
4:23
3:21
4:54
4:44
4:25
5:34
3:41


3:23
3:45

4:18
4:19
3:52
3:26
3:23
2:58
3:32
2:25
3:34
3:16
2:58
4:22
4:29
4:55
4:36
5:44

NRJ Party Planet tarjoaa kotimaisempaa näkökulmaa bilettämiseen.

JS16 aloittelee settinsä perusvarmoilla linjoilla, biiseillä, jotka ovat tulleet varmasti jo kaikille perusbilettäjille tutuiksi. Sitten ilmoille heitetään hieman tuntemattomampia Glamourflagea ja Byron Stingilyä, joiden soundimaailmat sopivat kokoelman linjaan loistavasti - kuullaanhan ensin mainitusta tutuilla soundeilla kulkeva JS16 Remix. Suunnilleen jokaisella kokoelmalla kuullut Destination Calabria ja Let Me Think About It pelaavat jälleen varman päälle, mutta onneksi mukana on myös persoonallisempia tapauksia kuten loistava Danceterian Passion, Heikki L:n Let The Bass Kick ja pieneksi pettymykseksi osoittautuva Komytean remix Cristal Snown Cristal Clearista. Kun sekaan pläjäytetään vielä JS16:n omat raidat Boys ja Rosegarden, Dallas Superstarsin Like A Superstar ja Daruden My Game, voidaan kokoelman kotimainen anti kokea erittäin vahvaksi.

Eniten kuitenkin häiritsee kappaleiden omituinen sijoittelu. Esimerkiksi Passion on niin erillään sitä ympäröivistä houseraidoista, että se alkaa jo häiritsemään. Enemmänkin alkuillan materiaalia edustavan Armand van Heldenin sijoittaminen setin loppukahinoihin on myös ihmeellinen valinta. biisit hyppivät housen, clubin ja trancemman materiaalin välillä vailla oikein minkäänlaista logiikkaa. Tästä johtuen ensimmäisen levyn yleislinja muodostuukin epätasaiseksi, mutta harmillisen tasapaksuksi, josta ei löydy varsinaista punaista lankaa. Tai jos löytyykin, ainakin se mutkittelee niin paljon, että sen hahmotus on vaikeaa. Tuntuu kuin koko levy yrittäisi nostattaa johonkin, mitä ei koskaan tule.

K-System vetää kakkoslevynsä kokonaisuudesta hivenen paremmille pisteille, vaikka samaa turhauttavaa tasapaksuutta on havaittavissa tässäkin. Ääniaalloilla keikutellaan varmaa hittitavaraa Bob Sinclarista Yves LaRockiin, ja näiden ulkopuolella kuullaan vain muutamia harvinaisempia tapauksia. Heikki L vs Sami S:n I Want That Bass on selkeästi setin parasta tavaraa! Basso kyykyttää, ja Mija Permannon kirosanoilla kikkailevat vokaalit tuovat siihen vain lisää voimaa. Lisää tällaista!

Selkeästi erilaisin raita, Magic Carpet Ride 2007, vie kestonsa ajaksi kesäisen eteläisiin tunnelmiin latinorytmeillään. B-luokan sambaa kuullaan toki myös K-Systemin omalla raidalla, mutta kivoista rytmeistä huolimatta tästä on oikea latinotunnelma kaukana. Erinäisten clubisurinabiisien kirjo alkaa levyn loppupuolella jo puuduttaa, ja Alex Kunnarin alkaessa soimaan joutuu vielä väkisin pinnistelemään eteenpäin. Miksi tätä samaa surinaa pitää tunkea nykyään joka ikiseen kappaleeseen? Lifter ei tarjoa mitään erikoista muutenkaan, ei edes Coldharbour Recordingsin artisteilta matkittuun kitaramelodiaansa, vaikka sinänsä se ihan toimiva onkin.

Levy jättääkin jälkeensä melko puuduttavan fiiliksen. Hittikappaleista koostettu b-luokan setti yrittää kovasti, mutta ei onnistu. Kokoelman laatua ei nosta sekään, että takakannessa kakkoslevyn 15. ja 16. raita ovat vaihtaneet paikkaa. Mitä tulee yhteenmiksaukseen, on se kohtalaista perusmeininkiä, joskin JS16:n tapauksessa miksaus on hieman parempaa, mutta samalla väljempää. NRJ Party Planet on vähän niin kuin aamujuna Tampereelta Helsinkiin; se vie perille turvallisesti, mutta ei tarjoa elämyksiä muille kuin niille, jotka ovat kyydissä ensi kertaa.