Sarah Brightman: Symphony (EMI)

01. Gothica
02. Fleurs du mal
03. Symphony
04. Canto della terra (with Andrea Bocelli)
05. Sanvean
06. I will be with you (with Paul Stanley)
07. Schwere träume
08. Sarai qui (with Alessandro Safina)
09. Storia d’amore
10. Let it rain
11. Attesa
12. Pasión (with Fernando Lima)
13. Running
14. Sarahbande

1:20
4:10
4:47
4:00
3:51
4:32
3:22
3:57
4:04
4:18
4:27
5:15
6:10
6:53

Sarah Brightmanin uuden albumin julkaisu on aina odotettu tapahtuma, onhan kyseessä kiistatta yksi maailman parhaista laulajista kautta aikojen. Englantilaisneitosen varsinainen urahan alkoi vuonna 1981 menestysmusikaalissa Cats, vaikka sitä ennen olikin mukaan mahtunut sekalaisia disco- ja tanssiesityksiä. Kyseisessä musiikaalissa Sarah myös tapasi sittemmin tulevan aviomiehensä, huippusovittaja Andrew Lloyd Webberin, jonka kynästä useat tunnetut musikaalit ovat lähteneet, ja jonka avustuksella Sarahin ura lähti nousemaan ensin näiden musikaalien tähtenä, mutta myöhemmin soolouralla oopperasopraanona. Tämä fakta monelle on jäänyt päällimmäiseksi ajatukseksi vieläkin elämään - se on kuitenkin väärä. Brightman kyllä on aina pohjustanut musiikkinsa oopperalle, mutta eri albumeilla siihen on yhdistetty onnistuneesti elementtejä muistakin tyyleistä. Erityisen muistettavia ovat hetket vuoden 1995 The Fly -albumilla, jolloin ooppera vaihtui niin rokahtavaan kuin kauniin tyylikkääseen konepohjaiseen poppiinkin muun muassa Tom Jonesin kanssa. Tällä levyllä julkaistiin ensimmäisen kerran myös italialaistenori Andrea Bocellin kanssa esitetty Time To Say Goodbye (Con Te Partiró), josta on kehittynyt ehkä Sarahin tunnetuin kappale.

Kuitenkin jo vuoden 1993 Dive-pitkäsoitosta lähtien on ollut selvää, että Brightman on halunnut luoda täysin omaa juttuaan. Upeasti popin ja klassisen pohjan yhdistävä musiikki on kaarrellut eri teemoissa halki eri albumeiden, kunnes viisi vuotta sitten julkaistu Harem oli kokonaan uudenlainen läpimurto jopa laulajan omassa musiikissa. Eksoottista rummuttelua, discotempoisia pop-ralleja ja klassisia oopperaballadeja yhdistänyt seikkailu onkin nyt saanut Symphonystä oivan jatko-osan, joka ei jatka enää arabia-teemaa, vaan siirtyy jopa hieman gootahtavimmille vesille pitäen perustan samoilla pohjilla.

Heti kärkeen kuullaan mahtava Fleurs Du Mal, joka yhdistää mahtipontisen rumputaustan rankkoihin viulusäveliin. Todella komea teos jytää kotistereoissakin kuin suurella stadionilla, eikä vähiten Sarahin upean laulun vuoksi. Säkeistöjen ajaksi rauhoitettu musiikkitausta vaihtuu kylmiin väreisiin upean sävellyksensä ansiosta, eikä tätä raitaa malta olla soittamatta kovemmalla voimakkuudella täyden nautinnon saamiseksi. Ilmeisesti liian pitkän intronsa vuoksi kappale on jaettu harmillisesti kahtia, ja intron loppuosa kuullaan vasta albumin lopussa piiloraitana. Suuri harmi, sillä kokonaisena biisi olisi todella täyteläisesti nostava kokonaisuus.

Aloitusraita jättää jälkeensä niin hurjan fiiliksen, että sitä seuraavat hitaat balladit eivät aluksi tunnu kovinkaan kummoisilta. Useampi kuuntelukerta osoittaa kappaleiden kuitenkin olevan todella tasokkaita, kärjessään nimiraita Symphony, jossa on hurjasti voimaa ja potentiaalia. Sävellykset ovat hienoa kuultavaa ja tuotanto jälleen huipputasoa. Duetot Paul Stanleyn ja Andrea Bocellin kanssa toimivat laadukkaan tutuilla linjoilla tuomatta mukaan juurikaan mitään uutta, mutta Faith Hillin There You’ll Be -cover Sarai Qui kuulostaa alkuperäistä paljon paremmalta. Kieli on vaihtunut italiaksi ja Alessandro Safinan persoonallinen ääni tuo mukaan uusia ulottuvuuksia. Yhtään Faith Hilliä väheksymättä Sarai Qui näyttää, miltä tämän biisin pitää kuulostaa parhaimmillaan. Lisa Gerrardin tuotantoa coveroiva Sanvean ei ole miellyttänyt kaikkia, mutta kyllä tämä on loistava versio haukuista huolimatta. Storia D’Amore ja Attesa ovat tyylikkäitä klassisia makupaloja Edenin malliin yhdistämässä kokonaisuutta ehommaksi ja toisaalta myös näyttämässä, mistä ollaan lähdetty. Komea Fernando Lima -duetto Pasión kruunaa romanttisuudessaan levyn loppupuolta, ja kitarapohjainen musiikkitausta kuljettaa kuuntelijansa etelän lämpöön.

Jos albumin loppu olisi jatkunut tällä linjalla, olisi se ollut pettymys. Onneksi näin ei käy. Let It Rain toimii pienenä linkkinä mahtipontisemman popin ja oopperaraitojen välillä. Kappale on sävellykseltään ja taustaltaan paljon Sarahin 90-luvun alun tuotosten tasolla, mikä on siis hyvä asia. Levyn virallisena loppuhuipennuksena kuullaan aivan loistava Running, joka käyttää paikoin samoja rakenteellisia kikkoja kuin klassikko A Question Of Honour ja aiemman albumin Arabian Nights. Täydellä voimalla puskeva, orkestraalinen intro johtaa komeaan rumputaustaan, jota bongoilla ja bassolla tuetaan entistä jämäkämmäksi. Myös viuluja ja sähkökitaraa hyödyntävä tausta on aivan mahtavaa kuunneltavaa, ja laulu yhdistettynä tähän kruunaa koko paketin. Ainoana miinuksena raita on 6-minuuttisena aivan liian lyhyt ja se loppuu harmillisesti kesken vailla oikeanlaista loppuhuipennusta.

Bonukseksi saatiin tällä kertaa Sarahbande. Valinta on hieman hölmö, sillä biisihän julkaistiin jo vuonna 2003 Haremin Japanin painoksella. Niin tai näin, kappale on ehdottomasti yksi Sarahin parhaista vedoista koko urallaan. Supermahtipontinen oopperarock lähentelee melkein jo Nightwishia, saaden kylmät väreet virtaamaan silkasta upeudesta.

Symphony osoittautuu viimeisen päälle tehdyksi, tasapainoiseksi ja todella laadukkaaksi kokonaisuudeksi, joka ei petä faneja. Nopeatempoisempien repäisyjen sijoittaminen alkuun ja loppuun tuntuu silti hieman hömelöltä ratkaisulta, ja vaikka se silti toimiikin, olisi kaivannut ja Runningin kaltaista materiaalia runsaasti enemmän albumin keskivaiheille. Tällöin levy olisi ollut aivan täydellinen. Sarahin itsensä sanomana tämän albumin pitäisi nivoa yhteen kaikkea sitä, mitä hän on aiemmin urallaan tehnyt. Pitää paikkansa. Kun Edenistä sanottiin aikoinaan sen olevan melkoinen kuunteluelämys, ovat Harem ja Symphony paljon enemmän.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.sarah-brightman.com

| Uutiset |

07.08.2008 / Sarah Brightman starttaa olympialaiset

12.03.2008 / Sarah Brightman ja Kiss-tähti yhteistyössä

25.10.2007 / Kerrankin katsomisen arvoinen musikaali? - mukana Paris Hilton!

27.10.2006 / Sarah Brightman piipahtaa Suomessa

| Fanit |

tinkerbell