|
|
Absoluuttinen Nollapiste: Iiris (Johanna Kustannus)
01. Muistaisit miksi 02. Minä en 03. Lumous, menit sitten haihtumaan 04. Tytöt varieteen 05. Se ei voi olla minun 06. Puhelin mutta ei luontoa 07. V niin kuin verkosto 08. Jos sanoo että tekee 09. Pidän maastanne 10. Hän ei voi olla minun 11. iiris
4.22 4.00 4.41 3.49 4.02 4.04 3.14 2.57 3.16 2.55 3.55
Yhdeksänteen albumiin yltänyt Absoluuttinen Nollapiste tuntuu olevan iiriksellä yllättävän helposti lähestyvä orkesteri. Lehdistötiedotteen mukaan bändin tuorein esittelee 80-luvun stadionrockia, mutta mielestäni se on lähempänä syntikkapoppia. Sen verran railakkaasti analogisvaikutteiset syntetisaattorit vinkuvat. Itse olen henkilökohtaisesti lämmennyt Absoluuteille vasta viime vuosina, kun kuulin Eräät tulevat juosten kappaleen vuonna 2002. Nykyhenkinen syntikoita enemmän hyödyntävä ja selkeämmät kappalerakenteet tuovat mieleen viime vuoden lopulla ilmestyneen Kentin albumin. Ensimmäisenä levyltä radioihin jaettu Lumous, menit sitten haihtumaan antaa juuri parhaan kuvan levystä. Utuista ja leijuvaa, mutta koukuttavaa poppia tarjoilee koko iiris. Tytöt varieteen on erinomainen raita, jossa vokalisti Tommi Liimatan äänipuoli edustaa huikeaa tulkintaa. Puhelin mutta ei luontoa sisältää hienon kombinaation hevikitarointia ja kasarisyntikointia. Hauskasti ja hämäävästi nimetty V niin kuin verkosto on herraylppömäistä suomirokkia ja Pidän maastanne sujauttaa peliin pirteän kertosäkeen. Nimikkokappale iiris päättää levyn hienon elektronisissa tunnelmissa. Absoluuttinen Nollapiste on kulkenut pitkän matkan Rockin SM-kisoista tähän päivään. Nykyään bändi kuulostaa kaupallisemmalta kuin aiemmin, mutta koskaan ei tiedä mitä seuraava levy tuo tullessaan. Nyt bändi kuulostaa olevan kovimmassa vedossa ikinä, sillä levy on täyttä rautaa. Absoluutit näyttävät miten, missä ja milloin sitä syntikkaa kuuluu käyttää oikein ja hallitusti musiikissa. iiris kyykyttää mainiolla sykkeellä.
|
|
