Irina : Vahva (EMI)
01. Kuurupiiloa
02. Vastaukset
03. Seinät
04. Öiden kruunu
05. Vahva
06. Hiirenloukku
07. Juulian totuudet
08. Kunnon syy
09. Puolesta
10. Vastaan
11. Kuolee hiljaa
3.52
4.34
3.47
4.15
4.11
3.32
3.52
3.52
4.48
3.54
3.44
Levy on kopiosuojattu. Levyä voi soittaa
PC:llä laadulla 128 kbps.
Irina on ollut jonkinlainen komeetta tuolla radiokanavien puolella.
Aikoinaan Playa-kokoonpanossa vaikuttanut neitonen on
valloittanut radiota biiseillään Juulian totuudet,
Vastaukset ja Vahva, joka on myös Irinan esikoisalbumin
nimi. Albumin materiaali on Apulannasta tutun Toni Wirtasen
käsialaa niin sävellyksien, sanoitusten kuin tuotannonkin osalta.
Toni Wirtanen on aiemmin tuottanut joitakin Luomakunnan biisejä, mutta
nyt mies vastaa kokonaisesta pop-albumista. Albumin teossa on ollut
myös muita muusikkoja kuten Jaan Wesman ja Marzi Nyman.
Kuurupiiloa saa kunnian aloittaa albumin. Kertosäe on
kohtuullisen vahva, mutta käytännössä biisi tuntuu vain pieneltä
alkusoitolta ennen Vastaukset-hittiä. Vastaukset
on erinomaista poppia kaikilta osin. Musiikkitausta toimii hienosti
kitaran ja koneiden yhdistelmänä. Irina laulaa mainiosti ja kertosäe
on aivan erityisen vetävä. Seinät on nopea ja rokahtava
veto. Sähkökitara on kovassa kunnossa ja kertosäkeessä on kunnon
hitin ainekset. Öiden kruunu starttaa miellyttävän jylhästi
ja musiikkitaustassa on mukavan tunnelmallinen ote koko biisin ajan.
Albumin nimikkobiisi Vahva ei innostanut itseäni singlenä, mutta
albumiraitana se menee ihan hyvin. Kertosäkeessä on tarttuvuutta, mutta se tuntuu
jollakin tavalla liikaa Vastaukset-biisin jatko-osalta.
Hiirenloukku on albumin pirteintä materiaalia ja miellyttävä biisi
onkin kyseessä, mutta sitä enemmän innostaa Juulian totuudet, joka on
Vastaukset-biisin tasoinen veto. Kertosäe on erittäin
vetovoimainen ja musiikkitausta lennättää biisiä hyvillä soundeillaan.
Kunnon syy on rokkaava biisi, joka toimii kuitenkin lähinnä
vain kertosäkeensä osalta. Puolesta tuo mieleen
Maija Vilkkumaan ja Vastaan jää lopun instrumentaalista
kohtaa lukuun ottamatta kovin vaisuksi. Albumi lopetetaan Irinan
ja Toni Wirtasen rauhallisella duetolla, jossa pianoa soittaa
itse Lenni-Kalle Taipale. Tunnelmallinen lopetus levylle, mutta
biisinä se ei tarjoa kovinkaan paljoa.
Irinan albumi on vahvimmillaan biiseissä 2 - 7. Sen ulkopuolella
on havaittavissa pientä notkahdusta, joka myös tuo hienoista
epätasaisuutta albumiin. Parhaimmillaan albumi on erinomainen ja uskoisin
sen olevan hyvä ostos, jos radiohitit ovat miellyttäneet, mutta
albumikokonaisuus ei vielä säväytä sen kummemmin. Mainio esikoisalbumi
joka tapauksessa.
Antti Niemelä (24.03.04)