Widescreen Mode: Until The End (Dark Sentiments)
01. Without me
02. Dead inside
03. Burning
04. Another day
05. Everlasting bomb
06. Escape the world
07. Keeping my freedom
08. And we both know
09. No allright
10. Killed by vanity
11. She´s lying
12. We don´t need your war
3.52
3.33
4.30
3.40
3.37
4.03
3.46
4.14
3.08
4.08
3.13
3.20
Erityisesti MySpacessa suuresta suosiosta nauttinut Widescreen Mode julkaisi loppuvuodesta omakustannepohjalta esikoisalbuminsa Until The End. Bändi on hankkinut faneja niin paljon
nettityöllään, että hedelmät kannattaakin poimia ainakin tässä
vaiheessa itse. Kaiken lisäksi loistava Everlasting Bomb
-single ei jää levyn ainoaksi helmeksi.
Widescreen Mode esittää popahtavaa metallia. Popahtavaa siinä mielessä, että vaikka kitarariffeissä on särmää ja
Samu Brusilan laulussa voimaa, niin biiseissä
noustaan kerta toisensa jälkeen hittivaihteeseen.
Erityisesti kertosäkeissä on tarttuvaa sing along -voimaa, mikä
tekee varsinkin levyn alkupuoliskosta erittäin miellyttävää
kuultavaa.
Without Me aloittaa levyn heti vahvasti.
Kitara luo perusvahvaa otetta, jota tasapainotetaan
tunnelmaa muodostavalla pianolla. Kertosäe
ottaa välittömästi haltuunsa ja biisin persoona
luodaan pitkälti juuri sen avulla. Dead Inside
ja Burning vetävät samoin tiukasti puoleensa
kertosäkeillään. Another Day miellyttää myös
pianollaan ja kertosäkeellään, mutta vokaalien lievä,
ajoittainen suomalainen vivahde vie hieman
terää kokonaisuudesta.
Vaikka alussa on koko joukko mainioita biisejä, niin
aivan Everlasting Bomb -sinkkubiisin hohtoon
ei ylletä. Konesoundit tuovat oivasti lisämaustetta
taustaan ja biisissä on vokaaleja myöten todella
voimakas draivi. Kertosäekeskeisen levyn paras
kertosäe koetaan kuitenkin mahdollisesti biisissä
Escape The World, joka tarjoaa lopussaan
hienosti vielä viuluja.
Levyn ensimmäinen puolisko miellyttää kuitenkin
enemmän kuin loput kuusi biisiä. En edes hahmota
selkeää syytä tähän, koska tahti pysyy
suurelta osin samana, mutta tavallaan kuusi
ensimmäistä biisiä antavat jo tähän päivään
tarvittavan annoksen Widescreen Modea.
Widescreen Mode ei välttämättä tällä levyllään
vielä pysty konkretisoimaan nettimenestystään
todelliseksi rahaa tuottavaksi suosioksi, mutta
Until The End on varsin mainio esikoinen.
Jos tällaisia kertosäkeitä syntyy jatkossakin, niin
suuren levy-yhtiön tuella Widescreen Mode voisi yltää
mihin tahansa. Yhtyeessä on nimittäin
selkeää crossover-potentiaalia.
Antti Niemelä (09.01.08)