Underworld: Oblivion With Bells (PIAS)

01. Crocodile
02. Beautiful burnout
03. Holding the moth
04. To heal
05. Ring road
06. Glam bucket
07. Boy, boy, boy
08. Cuddle bunny vs The Celtic Villages
09. Faxed invitation
10. Good morning Cockerel
11. Best mamgu ever

6:31
8:09
5:30
2:36
4:32
5:46
6:05
2:23
4:45
2:29
8:46

90-luvulla maailmanmenestykseen noussut Underworld on yhä voimissaan, sillä Karl Hyden ja Rick Smithin muodostama konemusiikkiduo julkaisi vastikään uusimman albuminsa, Oblivion With Bells. Kaikki muistavat toki Born Slippy -superklassikon, mutta kaksikon nykylinja on muokkaantunut vuosien varrella melko erilaiseksi noista nopean technobiitin kulta-ajoista. Uusin albumi tarjoaa ajallisesti modernimpaa, tyylikästä ja hidastempoisempaa elektronista musiikkia BT:n tyyliin. Itseasiassa erittäin hidasta, sillä ainoastaan kolme ensimmäistä raitaa tarjoavat tanssikamaa, sekin hidasbiittistä taidehousea.

Crocodile ja Holding The Moth aloittavat levyä hieman James Holden -tyylisellä pumppauksella, jossa runsaat soundimatot, miesvokaalit ja rauhallinen tunnelma leijuvat varsinaisen biitin yllä. Näiden välissä kuultava Beautiful Burnout sekoittaa loppupuolella mukaan toimivia bongorummutteluja, mutta Safri Duon tasolle ei päästä missään vaiheessa. Enemmän tässäkin on tanssittavuuden sijaan panostettu tunnelman luomiseen rauhallisilla synamatoilla, jotka hoitavatkin hommansa pätevästi.

To Healin myötä rauhoitutaan pysyvästi ambientin ja runsaasti oikeita soittimia käyttävän loungepopin värikkääseen maailmaan. Ring Road käyttää kyllä rumpuja ja särölle käsiteltyä miesvokaalia, mutta kappale on silti enemmänkin tummempaa chillout-materiaalia kuin mitään dancen suuntaista. Sitä seuraava Glam Bucket on jälleen rauhallinen instrumentaali, lähennellen jopa new agea, mutta Boy, Boy, Boy pistää rajumman pop-vaihteen silmään. Monipuolinen tausta on kuin useampijäsenisen bändin soittama, mutta lopputulos on enemmänkin jotain The Killersiä kuin Underworldia. Good Morning Cockerel tuutilullattaa instrumentaalisena pianovälisoittona, ja loput biisit luovat lisää chillimpää pop-tunnelmaa, huippunaan varsin tyylikäs Best Mamgu Ever, joka lopettaa levyn hyvissä merkeissä. Se jättää jälkeensä niin kivan tunnelman, että se saa ajattelemaan koko muunkin levyn tuntuneen hyvältä.

Tosiasiassa albumi tuntuu hieman rikkonaiselta ja sotkuiselta sisältäessään biisejä, jotka ovat liian erilaisia toisiinsa nähden. Suunnilleen joka toinen raita miellyttää ja luo hyvää tunnelmaa, mutta joka toinen rikkoo sen. Jos levyä ajattelee laajemmin ja isompana kokonaisuutena, siitä löytää paljon hyvää, mutta toisaalta myös jotakin tuntuu puuttuvan. Oblivion With Bells on kuitenkin persoonallinen, joiltain osin jopa Zero 7:än tuotoksia muistuttava teos, joka osoittaa Underworldin osaavan tehdä muutakin kuin pelkkää konemusiikkia.

Limited Edition tarjoaa albumin kylkiäisenä myös DVD:n, jonka päävalikko on totaalisesti epäonnistuneen fonttivalinnan vuoksi ehkä maailman hirvein. Sisältö tarjoaa musiikkivideoita kappaleisiin Crocodile, Metal Friend, Good Morning Cockerel ja vanhaan klassikkoon Rez, jonka yli 9-minuuttinen audioraita on livemateriaalia, mutta videona nähdään pelkkiä erilaisia väripalkkeja. Näiden lisäksi nähdään erilaisia kuvaesityksiä, jotka ovat paitsi lyhyitä, myös vaativat etenemiseensä kaukosäätimen nappuloita. Videot ovat melkoisia kertakäyttöisiä taidepläjäyksiä, joista on turha etsiä mitään ihmeellistä. Tämän kaiken perusteella en suosittelisi Limited Editionia muille kuin bändin kovimmille faneille.

| Arvostelut |

| Kotisivut |

www.underworldlive.com

| Uutiset |

20.10.2006 / Underworld esiintyykin Stockholm Diskotekissa

| Fanit |

evangr8 // Quethas