PMMP: Puuhevonen (Sony BMG)
01. Puuhevonen
02. Jospas minkä kissan saisin
03. Lörpötys
04. Katinka
05. Minä soitan harmonikkaa
06. Täti Monika
07. Etkö ymmärrä
08. Hyljätty nukke
09. Magdaleena
10. Neljä kissanpoikaa
11. Mustan kissan tango
12. Suojelusenkeli
13. Ihahaa
14. Pikku Lauri
15. Hyvin hiljaa
3.50
2.59
2.12
2.46
3.31
3.06
2.21
3.20
2.21
2.50
2.55
1.58
2.51
2.03
2.49
Taannoin laulettiin vielä rusketusraidoista, mutta nyt raskaiksi heittäytyneet PMMP-naiset laulavatkin yhtäkkiä lapsille. Lähiaikoina isojen levy-yhtiöiden julkaisemat lapsille suunnatut levyt ovat olleet piirroshahmojen esittämiä hitticovereita, joita ovat seuranneet taiteellisemmat, tylsemmät, muka ei-niin-kaupalliset
lastenlevyt kuten Ipanapa. PMMP valitsee cover-linjan, mutta
Ari Koivusen sijaan versioidaan mukavia lastenlauluklassikoita, joita allekirjoittanutkin hoilasi pienenä.
Puuhevosen ottaakin kivuttomammin käsittelyyn kuin muut lastenlevyt, koska on kiinnostavaa, mitä Paula Vesala ja
Mira Luoti ovat tuottajansa Jori Sjöroosin
kanssa saaneet aikaiseksi. Odotuksissa oli edes jollain
tapaa äärimmäistä sovitusta, joka menisi kuitenkin lastenmusiikin
raameissa.
On siis suuri pettymys, että Puuhevonen on pitkälti
liikaakin perinteitä kunnioittava ja ajoittain jopa tylsä
levy. Levyn alun neljä biisiä uppoavat nimenomaan tylsyyteen.
Vaikka biisit olisivat kuinka klassikoita, niin niitä kuuntelee
mieluummin alkuperäisissä muodoissaan kuin näin vaisuissa
uusioversioissa. Minä soitan harmonikkaa ei myöskään
ole sama ilman M.A. Nummisen järisyttävää ääntä.
Levyllä on kuitenkin ilman muuta hetkensä.
Etkö ymmärrä on melankolisessa muodossa
kuin Jay-Jay Johanson olisi päästetty studioon
ja Neljä kissanpoikaa on täynnä ripeää
rock-energiaa. Ihahaa taas toimii aivan loistavasti
Hyvät, pahat ja rumat -hengessä.
Puuhevonen on tyylikäs kokonaisuua ja biisit on hyvin valittu, mutta se jää samalla myös yllättävän tylsäksi ja värittömäksi. Tämän levyn aikuiset ostavat mielellään lapsilleen
jo nostalgiasyistä, mutta tiedä sitten valitsevatko lapset
kuitenkin mieluummin kuunteluunsa räiskyvämmät Smurffit
ja Pikku-Oravan.
Antti Niemelä (10.12.07)