E-Type: Eurotopia (Universal Music)
01. True believer
02. The tide
03. Eurofighter
04. Make us high
05. Like a child
06. Last day alive
07. To the lions
08. Ding ding song
09. Inside
3.41
3.57
3.47
4.09
4.17
4.02
3.42
3.34
4.52
Eurohevari Martin Eriksson alias E-Type julkaisi vihdoin kauan odotetun tuoreimman leiviskänsä. Kolme ehti kulua edellisestä ennen kuin ainakin vuodella viivästynyt eurodancea nimissä kunnioittava saaga sai jatkumoa Eurotopian muodossa.
Kädentelominen kesällä johti siihen, että levystä tuli tavallaan tynkä. Aiemmin E-Typen levyillä on totuttu värikkääseen introon sekä suurempaan kappalemäärään kuin yhdeksään. Uutta ei ole pelkästään kappaleiden vähyys, vaan myös naislaulaja. Päävastuun kantaa tällä kertaa Sanne Karlsson. Muutamassa kappaleessa kuullaan biisien kirjoittamisessa auttanutta suomalaisillekin artisteille erittäin tuttua Anna Nordellia.
Singlejulkaisut True Believer sekä Eurofighter ovat takuuvarmaa euron ilotulitusta. Erityisesti True Believer nousee heittämällä vuoden parhaiden kappaleiden joukkoon genreistä riippumatta. Sannen vokaalipuoli on vähintään Nana Hedinin tasoa tässä kohdin, jos muuten joidenkin mielestä Nana saattaa olla se ainoa oikea E-Type –naisvokalisti. Eurofighterin tunnelma jää hivenen True Believerista, mutta viimeistään kertosäkeessä ollaan samoille viivoilla.
Sash!:ia hienovaraisesti mukaileva The Tide jatkaa kovien eurorallien sarjaa. E-Typen puhelaulussa on samaa karsimaa, jota on totuttu vuosien mittaan kuulemaan. Vetävä melodia on koko kappaleen terävin ydin ja rakenne yleisestikin ottaen noudattaa tuttua E-Type –kaavaa loistavasti. Make Us High jättää Eriksson itsessään vallan sivuun, mutta Sanne klaaraa homman mainiosti. Tausta on terävää dancepoppia ja tarttuvuus on huippuluokkaa.
Like A Child jyrää vahvalla rytmillä ja kevyet eurotrance-vaikutteet hoidetaan läpi vahvalla otteella. Yksi potentiaalinen ehdokas tämäkin kolmanneksi singlejulkaisuksi levyltä. Last Day Alive toistaa singlehittien kaavat, mutta tällä kertaa jäädään Euroviisutasolle maksimissaan. Aluksi kappale kuulosti paremmalta, kunnes voimasoitto paljasti, ettei kappaleen hurma kestä alttarille asti kuin korkeintaan jäädään tukkoisille polttareiden jatkoille.
Sympaattinen To The Lions vaatii useamman soittokerran avautuakseen. Jälleen voidaan todistaa kelpoa E-Type –humppaa, paitsi itse Eriksson pääsee ääneen vasta loppupuolella kappaleessa naisvokaalien tueksi. Ding Ding Song marssittaa kuuluville Anna Nordellin vokaalit ja Ace Of Basen tyylisen musisoinnin pyhän yhtäläisyyden. Insidessa paljastuu, ettei eurodancen kuninkaaksi vielä 2000-luvulla kutsuttava E-Type voi välttyä myös harha-askelilta. Benassi -bassot repii korvat verille kera b-luokan naisvokalistin. Loppuun olisi voitu mieluummin laittaa vaikka singlehitistä countryversio, kuten aiemmalla levyllään E-Type teki.
Naisvokalistit osaavat hommansa mainiosti, vaikka Nanaksi on vaikea nousta. E-Type itsessään on juuri niin viileä äijä kuin olla ja voi. Eurodance tekee kovaa paluuta, ja E-Type on melkein ainoa sen kulta-ajalta, joka on pysynyt koko ajan esillä. Siispä toivoa sopii, ettei liian lyhyeksi jäänyt toistaiseksi viimeinen albumi ole mikään päätöslevy. Pitäähän sitä vaikka kettuillakseen näyttää vielä muun muassa Basic Elementin Petrukselle.
Ari-Pekka Kankaanpää (04.12.07) Merkitse itsesi artistin "E-Type" faniksi!