Klamydia: Klamydia (Kråklund Records)
01. Jalat suorana
02. Närpiön kansallislaulu
03. Pohjanmaalla
04. Punk punk punk
05. Hämäränvärinen hiihtäjä
06. Kilo kirsikoita
07. Riippa
08. Väärät lääkkeet
09. Kuninkaalliset
10. Ne jää jotka jää
11. Kaunehin oot
12. Mä elän!
13. Viva Sisilia
14. Kamelin alahampaat
15. Svedunautti mustalla aukolla
16. Hyvästi
2.40
2.32
3.25
1.16
1.34
2.32
3.30
2.28
2.26
2.57
2.21
1.55
3.19
2.37
3.16
3.08
Punkin kummisedät ja kaupallisuuden ilmentymät Klamydian Pohjanmaan poijjat ovat näyttäneet sitä kuuluisaa keskisormea lähes mille asialle tahansa, ja mille tahansa kehtaavat, ja takuuvarma suosio levystä toiseen on pysynyt tasaisena. Kuin ihmeen kaupalle lähes jokainen Klamydian levitys onnistuu nousemaan Suomen Viralliselle Listalle top 10:iin tai vähintään sen tuntumaan. Joten suosion pohja on luotu jo hyvissä ajoin, eikä taantumusta näy vielä missään.
Uransa tässä vaiheessa Klamydia päätti tehdä perinteet ja julkaisi albumin, jolla yksinkertaisesti ole nimeä. Se ei ole laisinkaan huono homma, vaikka hulppeat levyn nimet vuosien varrelta ovat legendaarista palaa suomipunkissa/-rokissa.
Aina välillä Klamydia onnistuu suututtamaan tasaisesti eri tahoja, ja tällä kertaa suomenruotsalaisella Närpiön kunnalla meni se vihreä esine nenään. Närpiön kansallislaulu pistää kieltämättä ankarasti Vaasan lähikuntaa kunnolla kyykkyyn, että sikäli asia voi olla ymmärrettävää, mutta kun tietää bändin historian, niin eihän sitä voi oikein liian tosissaan koskaan ottaa. Hämäränvärinen hiihtäjä ja Kilo kirsikoita ovat ehtaa punkismia suoraan Vasalandiasta. Vesku Jokisen tunnistettavat vokaalit värittävät makeasti kappaleita.
Melodiat ovat tylyjä kolmen tahdin vetäisyjä, joten sinänsä kauniit sävelmät korvataan raudanlujalla asenteella. Hyvää esimerkkiä kyseisestä antaa Ne jää jotka jää. Kaunehin oot kuuluu mielestäni jo syntyessään klassikko-osastoon, erityisesti jäätävän hervottomat lyriikat tukevat asiaa. Viva Sisilia on periaatteessa ainoa kunnon huti. Mitäänsanomaton tylsyyden huipentumaa ei pelasta edes värikäs nimi.
Punkmaisesti nimetyt Kamelin alahampaat ja Svedunantti mustalla aukolla ovat taasen ehtaa materiaalia. Erityisesti jälkimmäisen koneellinen alku saa hurmiota aikaan. Hyvästi on klamydiamaisen kaunis päätös levylle, vaikka tosiasiassa bändi osaa tehdä puhutteleviakin kappaleita, kuten historia osoittaa.
Hieno levy, jälleen kerran. Asennetta piisaa ja humoristista sanoitusta viljellään pitkälti, vaikka välillä pitää toki ottaa kantaa omalla tyylillään. Kyseessä on ehdottomasti vuoden punk-tapaus, ja sen pitää kokea sekä genren ystävät, kaupallisen musiikin ystävät että jokainen joka vähänkään haluaa vain kuunnella musiikkia. Kokeile, et varmastikaan tule pettymään.
Ari-Pekka Kankaanpää (26.11.07)