Viikate: Marraskuun lauluja II (Spinefarm Records)
01. Uvertyyri: pelakuu
02. Kerran
03. Valssi ikinä anteeksi
04. Orret
05. Suruvaippa
06. Me olemme myöhäiset
07. Hallamaat
08. Ensimmäinen runo
09. Syys
10. Iäisyys
2.51
4.36
3.18
3.53
4.07
4.30
4.17
3.55
3.09
4.26
Mikäli innostui Viikatteen
Marraskuun lauluja I -albumista, kauaa
ei tarvinnut odotella kaksikon toista osaa.
Marraskuun lauluja II on sitä
tuttua Viikatetta, jollaista fanit
näemmä kaipaavatkin.
Itseäni on lievästi alkanut häiritä
Viikatteen linja, jossa ei ole tapahtunut
minkäänlaista kehitystä tai uudistumista, vaan
kaikki biisit ovat enemmän tai vähemmän
perus-Viikatetta. Toisaalta Viikatteen
rautalankasoundissa ja Kaarlen
äänessä on sitä jotakin, joka tekee yhtyeestä
persoonallisen ja sitä myöten myös menestyksekkään
kotimaisella musiikkikartalla.
Marraskuun lauluja II
saa kyllä innostumaankin. Avausbiisi
Uvertyyri: pelakuu miellyttää kovasti
tunnelmallaan ja mahtipontisella, klarinetin
avustamalla otteellaan. Kerran taas
on sopivasti raskaampi tapaus
ja Syys-instrumentaali
on mitä oivallisinta rautalankaa.
Myös Amorphis-cover
Ensimmäinen runo, lopetusbiisi Iäisyys
ja rauhallisesti talsiva Suruvaippa vetävät
oikeista naruista.
Mukaan on joutunut kuitenkin joukko yhdentekeviä
biisejä: Valssi ikinä anteeksi, Orret,
Me olemme myöhäiset ja Hallamaat.
Näistä Orret on ainoa kappale, joka innostaa
edes hetkittäin. Muut joutuvat yhdentekevinä armotta skipattavien biisien listalle.
Marraskuun lauluja II uppoaa hieman siihen
kuuluisaan "ihan kiva" -kategoriaan. Levy toimii tällaisenaankin, mutta mitään suuria tunteita se ei vaan herätä.
Uvertyyri: pelakuu -biisin linjat
olisivat sellaisia, mitä Viikatteelta kuulisi mieluusti
lisää. Faneille ehkä kuitenkin tarjotaan juuri sitä, mitä he odottavatkin.
Antti Niemelä (08.11.07)