Avril Lavigne: The Best Damn Thing (Sony BMG)
01. Girlfriend
02. I Can Do Better
03. Runaway
04. The Best Damn Thing
05. When You're Gone
06. Everything Back But You
07. Hot
08. Innocence
09. I Don't Have To Try
10. One Of Those Girls
11. Contegious
12. Keep Holding On
3.37
3.17
3.48
3.10
4.00
3.03
3.23
3.53
3.17
2.56
2.10
3.59
Viime huhtikuussa kanadalaisskeittirokupoikien märkä uni Avril Lavigne pukkasi ilmoille kolmannen pitkäsoittonsa The Best Damn Thingin. Itse en aikaisemmin levyä voinut kuunnella, sillä korvat alkoivat vuotaa verta aina kuuden ensimmäisen rallin kuluttua.
Ensimmäisen sinkkunsa ikinä, Complicatedin, jälkeen hieman väljähtänyt tyttöpunkkari asiaankuuluvine mustine silmänrajauksineen ja homssuisine vaaleanpunaisine hiuslisäkkeineen kokosi muka salaa manageriltaan ja levy-yhtiöltään 12-raitaisen hirvityksen niinkin purkautumatonta ja kapinallista tyttöangstia, että jo parinkympin kriisin ohittanutta kauhistuttaa. Levyn sisältö kun on jo pääteltävissä sen kansista; pari latteutta, kutkuttavan kornia kitarariffiä, fiilistelevää kohkausta ja kolme herkkää pianosäesteistä slovaria kiedottuina pinkkiin asenteeseen sekä kuorrutettuna pääkallorihkamalla. Ahdistusbarometri alkaa jo tässä kohdin väläytellä achtungia.
Kihnutusbiiseistä When You're Gone menee, siihen on turtunut jo paljon radiosoiton jälkeen jotenkuten, mutta Innocence ja Keep Holding On ovat vain liennytettyjä versioita edellämainitusta. Kerran kun on kuullut Girlfriend- sinkun, on kuullut kaikki loput lätyn uikutukset. Etenkin nimikkoraita The Best Damn Thing kuulostaa hätkähdyttävästi Girlfriendiltä. I Don't Have To Try repeilyttää "I wear the pants"- pätemisellä. Avril on kyllä levyä äänittäessään pitänyt hauskaa, mutta myös kampittanut itsensä ujuttamalla kummatkin jalkansa samaan punttiin. Aviomies Deryck "Sum 41" Whibleyn vaikutuksesta punktähtösemme materiaaliin saisi liiankin helposti sarkasmintäyteisen maalitaulun, joten skippaan sen suosiolla.
Suurella dollarilla kannet on tehty, sitä en kiistä, ja varmasti pitkä penni on uponnut peliin myös tuottajilta. Levy vain on "vähän liian" kaikkea; vähän liian pinkkirimpsuinen, vähän liian ylikipakka, vähän liian alleviivattu, vähän liian tasapaksu, vähän liian tylsä. Kyllähän sen kesti kun tiesi, että joskus senkin on pakko loppua.
Martina Henell (26.09.07) Merkitse itsesi artistin "Avril Lavigne" faniksi!