Nightwish: Dark Passion Play (Spinefarm Records)
01. The poet and the pendulum
02. Bye bye beautiful
03. Amaranth
04. Cadence of her last breath
05. Master passion greed
06. Eva
07. Sahara
08. Whoever brings the night
09. For the heart i once had
10. The islander
11. Last of the wilds
12. 7 days to the wolves
13. Meadows of heaven
13.55
04.15
03.51
04.15
06.03
04.26
05.47
04.18
03.56
05.06
05.41
07.04
07.10
Onko mitään kotimaista levyä hypetetty
ja odotettu niin antaumuksella
kuin Nightwishin
Dark Passion Play -albumia?
Voi sanoa, että levy-yhtiö on ainakin onnistunut
täydellisesti promootiossa. Siitä lähtien, kun uusi
laulaja Anette Olzon astui julkisuuteen, yhtye
on pysynyt tiiviisti pinnalla medioissa, eikä siinä
ole edes tarvittu minkäänlaisia kohujuttuja.
Nightwishin edellinen albumi, Once, oli
melkoinen taideteos ja Dark Passion Play
on puitteeltaan yhtä mahtipontinen. Levyllä on 66 hengen
sinfoniaorkesteri, 33 hengen kuoro, 12 hengen gospel-kuoro
ja kaksi poikasopraanoa.
Levyyn ajetaan sisään lähes 14-minuuttisella The Poet And
The Pendulum -biisillä, joka on levyn kunnianhimoisin
biisi useiden eri osien siivittämänä. Tavallaan se on
aika erikoinen veto levyn alkuun, mutta se on samalla
myös mitä uljain avaus ennenkuin siirrytään hittipotentiaalisiin,
aggressiivisempiin biiseihin Bye Bye Beautiful ja
Amaranth. Bye Bye Beautiful saa lisäpuhtia
Marco Hietalan vokaaleista, mutta myös pelkkä Anette
Olzonin ääni toimii mainiosti Amaranthissa. Myös
Cadence Of Her Last Breath on mainio ehdokas sinkkujulkaisuksi.
Suomessa digitaalisena sinkkuna julkaistu Eva
toimii levyllä hienosti tasapainottajana aggressiivisten
ja puolinopeiden biisien seassa. Evaa kauniimmaksi pistää
kuitenkin levyn lopettava gospel-kuorolla terästetty
Meadows Of Heaven, eikä For The Heart I Once Had
-biisikään ole ollenkaan hassumpi.
Kitaristi Emppu Vuorinen on saanut mukaan oman sävellyksensä
Whoever Brings The Night, joka on yksi levyn vauhdikkaimmista
vedoista. Myös Marco Hietalan sävellys ja soolobiisi
The Islander vetoaa kovasti, mutta tällä kertaa
homma hoidetaan akustisuuden kautta. Hietala on tunkenut näppinsä peliin myös biisiin 7 Days To The Wolves, jolle
hän luovuttaa myös äänensä. Lisäksi Hietala on hyvässä vauhdissa
varsin rankassa biisissä Master Passion Greed.
Dark Passion Play on yhtä monimuotoinen kuin Once, mutta kokonaisuus järkkyy hienoisesti levyn puolivälin jälkeen, kun
kaikki suurimmat tehot on upotettu jo kuuteen ensimmäiseen biisiin.
Vaikka laulaja on vaihtunut, Nightwish kuulostaa edelleen
samalta yhtyeeltä. Yksi elementti on muuttunut, mutta muuten homma
jatkuu entiseen malliin. Anette Olzonin aiempaan verrattuna erilainen ääni on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan, mutta Dark Passion Play -albumin perusteella se sopii tähän joukkioon
erinomaisesti.
Antti Niemelä (19.09.07) Merkitse itsesi artistin "Nightwish" faniksi!