Beastie Boys: The Mix-Up (EMI)
01. B for my name
02. 14th st. break
03. Suco de tangerina
04. The gala event
05. Electric worm
06. Freaky hijiki
07. Off the grid
08. The rat cage
09. The melee
10. Dramastically different
11. The cousin of death
12. The kangaroo rat
3:32
3:34
3:17
3:47
3:15
3:06
4:36
3:37
3:10
3:57
3:06
3:28
Jo vuonna 1979 perustettu Beastie Boys jatkaa omaperäistä taivaltaan musiikkigenrejen sekamelskassa. Enimmäkseen hiphop-bändinä tunnettu kolmikko on kaarrellut instrumentaalisissa jazz-tunnelmissa ennenkin, kokoelmallaan The In Sound From Way Out! (1996), joten uuden levyn kansimainos “ihkaensimmäisestä instrumentaalialbumista” ei pidä täysin paikkaansa. Niin tai näin, The Mix-Upilla on luvassa tätä samaa jazzahtavaa menoa. Eikä lopputulos ole lainkaan hassumpi.
Jokainen raita koostuu käytännössä melkein identtisistä rumpukompeista ja soundeista, mutta silti hetkeäkään ei toisteta samaa. Levy kuulostaa siltä miten se on äänitettykin eli livenä soitetulta. Tämän ansiosta sointi on avaraa, kuuntelutilan hyvin haltuunottavaa sekä dynamiikaltaan toimivaa. Soitinten yhteispeli toimii erinomaisesti ja yksittäisillä melodioilla kaarrellaan harvinaisen tyylikkäästi eteenpäin. Jokainen hetki levyllä kiehtoo ja kuulostaa upealta. Pohjana toimivat rockmaiset rumpukompit ja kierosti sävelletyt kosketinsoitinmelodiat, joita täydennetään erilaisin kitara- ja bassosoundein, mutta mukana ovat myös urut ja piano.
Levystä on saatavilla lisäksi LP-painos, ja ensimmäinen sinkkulohkaisu Electric Worm julkaistiin pelkästään 7-tuumaisena. Kyseinen kappale etenee omituisella yläbassosoundilla soitetulla kuviolla, joka ottaa inhottavasti korvista. Tämä lienee esittäjien mielestä hauskaa, sillä kimeitä ujelluksia on viljelty levyllä muuallakin. Kaikissa kappaleissa kuullaan muitakin erikoissoundeja ja väpätyksiä maustamaan kokonaisuutta entistä kiintoisammaksi. Kaikki levyn äänet on muuten äänitetty oikeiden soittimien keinoin, eivätkä pojat ole käyttäneet ainoatakaan tietokoneella tehtyä ääntä tai samplea.
Yleissoundi on jopa niin ylikiero, että se saa levyn kuulostamaan alkuun paljon mahtavammalta kuin se todellisuudessa on. Tarkempi kuuntelu osoittaa, ettei tässä ihan mestariteos sittenkään ole kyseessä. Levyn ongelmana on bändin tausta huomioiden ensinnäkin se, että osalle kuuntelijoista lätty saattaa kuulostaa keskinkertaiselta, jopa huonolta. Jos tältä odottaa esimerkiksi Hello Nasty -albumin tapaista poppia, pettymys on varma. Lähtisin suosittelemaan tätä etenkin ennakkoluulottomalle väelle, jolle Beastie Boysin rockimpi ja hiphopimpi tuotanto ei ole niin tuttua. Jos rytmiltään tanssittavampi moderni jazz kiinnostaa, tämä levy kannattaa vähintäänkin esikuunnella.
Verrattuna The In Sound From Way Out!’iin, The Mix-Up ei kuitenkaan ole yhtä värikäs ja monipuolinen. Useat kuuntelukerrat osoittavat myös levyn hieman yksitoikkoisemmaksi siitä mahtavuudesta, miltä se aluksi kuulosti.
Markku Pajulahti (17.09.07)