Anna Abreu: Anna Abreu (Sony BMG)
01. Are you ready
02. Ivory tower
03. Shame
04. Solta-se o beijo
05. How could you do it
06. Unsatisfiable
07. Contigo corazón
08. End of love
09. Bad girl
10. Stressed out
11. Everywhere i go
3:12
3:47
3:23
4:16
3:25
2:52
3:20
3:41
3:26
3:19
3:15
Anna Abreu edustaa musiikkityyliä, jollaiselle Suomen poptaivaalla onkin ollut tarvetta jo pidemmän aikaa. Jonnan ja Antti Tuiskun tyylimuutoksen jälkeen kotimaan r&b-markkinat ovat olleet jokseenkin tyhjät, ja yrittäjistä huolimatta kukaan ei ole osannut iskeä kultasuoneen. Tätä aukkoa ei olisi täytetty ilman vuoden 2007 Idols-kisoja, joissa Suomen kansa ihastui Annaan, nostaen tytön lopulta finaalissa toiselle sijalle. Muutamia kuukausia myöhemmin tuloksena ilmestynyt Anna Abreu todistaa, että Suomessakin osataan tehdä kansainvälisesti laadukasta poppia.
Are You Ready aloittaa levyn vahvasti rullaavalla r&b-rytmillä ja todella vetävällä sävellyksellä. Etenkin C-osa täydentää bilebiisin kokonaisuuden tiiviiseen pakettiin, jonka voima varmasti onnistuu tanssittamaan. Sanoitustenkin osalta ollaan kansainvälisen tason hömpässä siellä A-luokassa.
Ivory Tower nousee usealla kuuntelukerralla levyn parhaimmaksi biisiksi, mikä on ihmeellinen asia, koska tässä kuitenkin liikutaan aivan normaalissa peruspopissa. Kappaleen voima perustuu uskomattoman toimivaan kertosäkeeseen, joka yksinkertaisuudessaan vain hurmaa. Kertosäkeen ulkopuolellakin hyvin toimiva sävellys onnistuu luomaan moniulotteisia mielikuvia tekstin ympärille.
Shame on levyn virallinen slovari, jota allekirjoittanut tuli jo testanneeksi ravintolassa viimeisenä hitaana. Lopputulos oli varsin toimiva ja kappale vaikuttaa iskevän heti ensikuulemalta tarpeeksi vetääkseen porukan halailemaan lattialle. Näin todella on, sillä kappale on ehdottomasti yksi hienoimpia suomalaisia slovareita vuonna 2007. Tarpeeksi klassisen epätoivo-sävellyksen kruunaa mahtipontisen kuuloinen rumpukomppi, johon on lisätty hyvällä maulla tilantuntua.
Idolsissakin kuultu Ala Dos Namoradosin kappale Solta-Se O Beijo päätyi myös Annan levylle. Ensikuulemalta tämä vaikuttaa melko turhanpäiväiseltä ja jotenkin täyttä perusosastoa edustavalta latinomenolta, josta puuttuu se suurin koukku. Rytmi on kyllä ihan kivan lattaria, ja vaikka biisi paraneekin kuuntelukertojen myötä paljon, tuntuu se koukku silti vain puuttuvan. Portugaliksi laulettu kappale suomalaisella levyllä on kuitenkin aina pirteää erilaisuutta. Levyn toinen eksotiikkaraita Contigo Corazón etenee puolestaan espanjan kielellä. Hidasrytminen biisi menee mukavana fiilistelynä, mutta ei tästä suurta iloa revi.
Rihannan ja Nelly Furtadon levyjä on varmasti kuunneltu paljon How Could You Do It’tiä tehdessä, sillä tämä r&b-tykki kuulostaa erittäin amerikkalaiselta. Rytmin hakkaavuus erottuu levyllä edukseen, ja taustahuudahdukset tukevat toimivasti Annan menevää laulua.
Unsatisfiable on perinteistä radioystävällistä poppia, jossa on ihan pirteä kertosäe, mutta sen ulkopuolella biisi on yksinkertaisesti melko täytteen kuuloinen. Stressed Out ja Bad Girl puolestaan voisivat hyvin olla vaikka Sugababesin biisejä; kaikilta osin erinomaisesti tuotettua peruspoppia, jota laulaessa ei ainakaan tarvitse hävetä ulkomaisille kollegoille.
Albumin erikoisin veto, End Of Love, julkaistiin ensimmäisenä sinkkuna ja se nousi erilaisuudestaan huolimatta radioiden soittolistojen kärkeen. Biisi edustaa melko pitkälle sitä Annaa, jota nähtiin Idolsissa. Soulahtava popkappale on harvinaisen tyylikäs, ja taustalla kuultava hanuri luo sopivaa retroromantiikan sävyä. Hidas lopetusraita Everywhere I Go on hieman tylsä ja nopeasti kulutettu itkuvirsi, joka kuitenkin toimii nimenomaan lopetuksena.
Levyllä kuullaan Annan äänessä kaikki ne hienoudet, jotka Idols-kilpailussa peittyivät paniikkivärinän alle. Tytön ääni on niin monisävyinen ja täyteläisen pehmeä, että sitä on ilo kuunnella. Pieni väkisin vääntämisen sävy on edelleen mukana, mutta ehkä tämä on osa sitä ääntä. Annan nimeä kantava albumi on kokonaan hurjan hyvin tuotettua tavaraa, joka monipuolisuudessaan jaksaa kiinnostaa koko suht’ lyhyen kestonsa ajan. Kova tuotanto on tuonut mukanaan myös pienen laskelmoinnin tunteen, eikä kaikkea ole varmaankaan tehty ihan tekemisen ilosta. Tästä huolimatta albumi on ehjä kokonaisuus, joka miellyttää runsaasti etenkin muutaman ensimmäisen kuuntelun ajan. Valitettavasti levyn heikkoudeksi nousee pienoinen kertakäyttöisyys, ja nopea kyllästymisen vaara on olemassa.
Markku Pajulahti (31.08.07)
Merkitse itsesi artistin "Anna Abreu" faniksi!