|
|
Diablo: Eternium (Poko)
01. Symbol of eternity 02. Read my scars 03. Queen of entity 04. Lovedivided 05. Faceless 06. The preacher 07. In flesh 08. Black swan 09. Omerta 10. Shape shifters 11. Reptiles
3.55 3.42 3.51 4.26 3.19 3.13 3.11 4.42 3.23 4.13 5.50
Levy on kopiosuojattu. Levy soi useimmissa cd-soittimissa ja levyn soittaminen onnistuu PC:llä laadulla 128 kbps (mp3-laatu). Suojauksesta ilmoitetaan takana copy control -laatikolla. Diablon alkuvuosi on ollut varsin värikäs ja menestyksekäs. Vuoteen on mahtunut niin mainiota albumilistamenestystä kuin laulaja Rainer Nygårdin sammumista tv:ssä. Eternium on Diablon kolmas albumi ja siitähän julkaistiin aiemmin singlenä Read My Scars. Albumi alkaa pienellä nostalgiapaukulla, kun Henry Theelin Rattaanpyörä -kappaletta on samplattu Symbol Of Eternity -biisin alkuun. Itse biisi sisältää tuhdit kitarat ja vokaalit, mutta tasainen taaperrus ei tuota sen kummempia tuloksia. Singlebiisi Read My Scars ei myöskään herätä mitään sen suurempia tuntemuksia. Queen Of Entity on hieman mielekkäämpi veto, jossa Pornophansin Jytt tuo väriä pienillä vokaaleillaan kertosäkeessä. Lovedivided tarjoaa mehukkaat kitarat, mutta muuten biisi ei pääse lentoon. Faceless on taas kaikin puolin yhdentekevä biisi ilman mitään innostavaa elementtiä. The Preacher on hieman jykevämpi teos ja kiroillaanpa siinä ihan suomeksi, mutta jälleen kerran biisi ei herätä kunnolla intoa missään vaiheessa. In Flesh saattaa lähes nukkumisen partaalle, mutta onneksi sitä seuraava Black Swan sisältää edes jotain väriä. Albumin paras biisi on luultavasti instrumentaalinen Omerta, joka saa aikaan viehätystä koko kestonsa aikana eikä se peity tälle albumille tyypilliseen yhdentekevään runttaamiseen. Shape Shifters ja Reptiles edustavat samaa albumin valitettavan matalaa perustasoa. Eterniumin biisit liikkuvat liikaa ok-tasolla. Biiseissä ei ole semmoisia sytykkeitä, jotka saisivat kokonaisuuden lentoon ja innostuneisuuden päälle edes hetkeksi. Kun levyhyllyssä on kuunneltavaa vaikka millä mitoin, niin ei tule kyllä mieleen ensimmäisenä pistää tätä levyä soimaan. Vaikka albumi on saanut alleen kohtuullisen suurta menestystä, niin lähes kaikki muut lähiaikojen merkittävät kotimaiset metallialbumit ovat pystyneet parempiin kokonaisuuksiin. Nygård on varsin tuhti laulaja ja perusta on muutenkin ihan kunnossa, mutta ne hyvät biisit vaan jäävät puuttumaan.
Arvostelut
KotisivutArtikkelit10.06.2006 / Sauna Open Air 2006, Tampere |
|
