Rihanna: Good Girl Gone Bad (Universal Music)

CD1:
01. Umbrella (feat Jay-Z)
02. Push up on me
03. Don’t stop the music
04. Breakin’ dishes
05. Shut up and drive
06. Hate that i love you (feat Ne-Yo)
07. Say it
08. Sell me candy
09. Lemme get that
10. Rehab
11. Question existing
12. Good girl gone bad

CD2:
01. Umbrella (Seamus Haji & Paul Emanuel rmx)
02. Shut up and drive (The Wideboys club mix)
03. Breakin’ dishes (Soul Seekerz remix)
04. Don’t stop the music (Wideboys club mix)
05. Question existing (The Wideboys club mix)
06. Hate that i love you (K-Klassic remix)
07. Push up on me (Moto Blanco club mix)
08. Good girl gone bad (Soul Seekerz remix)
09. Haunted (Steve Mac classic mix)
10. Say it (Soul Seekerz remix)
11. Cry (Steve Mac classic mix)
12. SOS (Digital Dog remix)

4:36
3:15
4:27
3:20
3:33
3:39
4:10
2:45
3:41
4:54
4:08
3:35

6:28
6:36
6:04
6:37
6:12
7:41
6:37
6:35
6:25
5:48
7:23
6:22

19-vuotias barbadoslainen Rihanna on tämän hetken kuumimpia r&b-nimiä. Ura on ollut hurjassa nousussa viime vuosina ja neitosen kolmas albumi, Good Girl Gone Bad, osoittaa ettei tässä ole kyse mistään turhasta tytöstä.

Maailmanluokan jättihitti Umbrella on loistava aloitus levylle. Yhdessä räppäri Jay-Z:n kanssa tehtailtu biisi yhdistää todella tanssittavan biittirytmin romanttisiin sanoituksiin ja vetävään kertosäkeeseen. Tästä tykkää monet pojatkin. Sinänsä ei ole yllätys, että se suurin hitti on sijoitettu albumin kärkeen, sama linjaushan on tullut tutuksi jo Rihannan aiemmilta levyiltä.

Miltä sitten näyttää levyn loppupuoli sen suurimman hitin jälkeen? Siinä missä aiempi A Girl Like Me -albumi oli aavistuksen vaisumpi tapaus tältä osin, näyttää uusin lätty miten tehdään kovatasoista poppia entistä laadukkaammin. Biisit eivät silti kuulosta liikaa tuotetuilta, mistä saadaan kiittää Timbalandia ja kumppaneita. Mukana on pari hieman heikompaa vetoa, mutta niitäkään ei voi aivan huonoiksi sanoa.

Push Up On Me on sitä levyn tanssittavinta tavaraa. Musiikkitausta on monipuolinen ja sen tärkeänä osana käytetään 80-luvun electroclash-biittejä. Biisin ytimenä toimivat kuitenkin Lionel Richien Running With The Night -kappaleesta samplatut synamelodiat, ja niiden pohjalta luotu vetävä laulusävel. Toimii.

Michael Jacksonin Wanna Be Startin’ Somethingia samplaillaan puolestaan SOS:in sielunkumppanissa Don’t Stop The Music. Myös tähän tanssibiisiin on löydetty armoton jynkytysrytmi, jonka on suorastaan pakko toimia tanssilattioilla ympäri maailman. Samaan kastiin menee Breakin’ Dishes, jonka musatausta on kuin suoraan Nelly Furtadon biiseistä. Biisi on muutoin ihan OK, mutta sen yrittämä vihainen kotiäiti -syndrooma ei oikein toimi Rihannan suussa yrityksestä huolimatta.

Yllättävää sähkökitaramenoa kuullaan todennäköisesti seuraavassa singlejulkaisussa, Shut Up And Drive. Tästä viestittää sekin seikka, että biisistä ehkä liian viime tipassa tehtailtu remix on ehditty ottaa mukaan kakkoslevylle, mutta sen nimitiedot eivät ole ennättäneet kansipapereihin asti. Biisi on kuitenkin melko keskinkertaista poppia, jossa on kaiketi haettu sitä albumin nimessäkin mainostettua ilkeyttä. Miehistä on saatu tarpeeksi, ja nyt näytetään tyttöjenkin osaavan hallita tilannetta. Biisin päättäminen kolarirysäykseen on silti vanha ja huono idea, joka osoittaa mauttomuutta.

Vihanpurskahduksen jälkeen Hate That I Love You ja Say It ovat omituisen hyväntuulista lovepoppia. Ne-Yon vierailu ensiksi mainitussa tuo mukaan väriä ja miehen pehmeä lauluääni sopii hyvin yhteen Rihannan tummaan soundiin. Sell Me Candyssä samaiseen sokeriseen siirappipoppiin sekoitetaan jälleen sitä tuttua tanssirytmiä, ja tässä pariminuuttisessa teoksessa homma toimiikin ihan kivasti. Nellyfurtadomaista rytmittelyä kuullaan jälleen Lemme Get Thatissa, jonka jälkeen albumin lopussa rauhoitutaan hitaampiin tunnelmiin.

Kolme viimeistä raitaa ovat syvällisempää tavaraa. Tyylikästä r&b-poppia edustava Rehab voisi olla asteen verran rytmitellympi versio Unfaithfulista, vaikkei aivan samanlaista sävellyksen voimaa siinä olekaan. Sen sijaan nimibiisi Good Girl Gone Badissa on enemmän ainesta. Yhtään varsinaista hidasta biisiä ei koko levyltä löydy, joten hitaammissa vedoissa liikutaan enemmänkin Cassie-tyylisellä fiilistelyosastolla.

Limited Deluxe Editionin sisältämä kakkoslevy pitää sisällään muhkean läjän levyn biiseistä tehtailtuja tanssiversioita. Remixeistä vastaavat etupäässä The Wideboys, Steve Mac ja Soul Seekerz, mutta yksittäisiä biisejä on annettu muillekkin miksattavaksi. Ehdoton ykköstykki on Seamus Haji & Paul Emanuelin tanssimuotoon veivaama Umbrella. Kerrassaan loistava remix rullaa eteenpäin yhtä pehmeästi kuin Michelin-rengas, ja käyttää erilaisia synamelodioita yhdistämään biitit lauluun. Sävellyksen erinomaisuus tulee esille etenkin tässä, ja laulu toimii täydellisesti käsi kädessä vauhdikkaammankin taustan kanssa.

Kaikki neljä The Wideboysin remixiä kuullaan peräjälkeen. Shut Up And Drive, Breakin’ Dishes, Don’t Stop The Music ja Question Existing ovat kaikki laadukkaita, mutta kuitenkin peruskamaa lähenteleviä teoksia verrattuna niitä ennen kuultuun Haji & Emanueliin. Shut Up And Driven muhkeat soundit ovat osittain electroa ja biisin C-osa onkin silkkaa electropomputtelua. Breakin’ Dishesin idea on hukattu melko pitkälle remixissä, eikä tämä nyt hirveän hyvin näinkään toimi.

K-Klassikin remix rakkaudenylistys-Hate That I Love You’sta on astetta laimeampaa tavaraa, mutta kyllä tästä kuulee että kaikkensa on yritetty tehdä, jotta tämäkin sävellys toimisi dancemmassa muodossa. Tausta on joka tapauksessa hieman yksitoikkoinen, vaikka mukana on pianoa ja koneilla soitettuja jousiakin. Rytmi rullaa silti niin iskevästi, että kyllä tässäkin onnistumisen puolella ollaan. Myös Moto Blancon perushousea edustava clubimiksaus Push Up On Me’stä toimii kohtalaisesti, vaikka alkuun päästäänkin melko hitaasti. Veikkaisin, että esimerkiksi Tony Moran olisi saanut tässä tapauksessa parempaa jälkeä aikaiseksi.

Soul Seekerz on saanut remiksattavakseen hitaamman puolen kappaleet Good Girl Gone Bad ja Say It. Vahvoja hihatsuja biiseissään tutusti viljelevät heput ovat onnistuneet saamaan näistä kahdesta biisistä kelvolliset houseilut. Say It’issä mukana on myös paljon elementtejä, joita ei kuultu perusversiossa. Latinorytmit ja torvet vievät remixin enemmänkin Paulina Rubion suuntaan, mikä ei ole ollenkaan pahaksi.

Molemmat Steve Macin remixit käyttävät tasan samoja bassobiittejä, joten liekö miehelle iskenyt luovuuden puute. Ilmeisesti vain netin kautta ostettavat bonuskappaleet Haunted ja Cry eivät sisälly itse albumille, mutta Deluxepaketti sisältää molemmista kelvollisen remixin. Etenkin Cry olisi ollut hyvä kuulla myös normaaliversiona, sillä kyseessä on kaunis hidas. Bonuslevy lopetetaan Digital Dogin komealla remixillä edellisen albumin jättihitistä SOS. Muhevilla soundeilla etenevä tanssiversio rullaa hienosti ja toiminee vielä kaikille, jotka ovat tämän radioversioon kyllästyneet.

Bonuslevy on raita toisensa jälkeen komeaa ja erittäin laadukasta - vaikkakin enimmäkseen keskinkertaisesti ideoitua tavaraa. Vaikka remixit eivät Umbrellaa lukuun ottamatta tarjoa mitään uutta, ovat ne kaikki tarpeeksi persoonallisia erottuakseen toisistaan ja kestääkseen useita kuunteluja. Puhumattakaan siitä, miten hyvin nämä raidat toimivat tanssilattialla. Bonuslevyn vuoksi Deluxepainos monen ostoslistalle varmasti päätyykin.

Rihannan kolmas albumi jatkaa neidon lupaavaa uraa, ja varmasti siitä tulee nousemaan monta hittiä. Miinusta kuitenkin levyn hienoisesta epätasaisuudesta ja parista heikommasta raidasta, mutta Deluxe Editionin bonuslevy antaa paljon anteeksi. Vielä kun mukana on julisteestakin menevä kansilehtinen, on tässä kattava paketti kaikille Rihannasta pitäville.

Markku Pajulahti (18.06.07)

Merkitse itsesi artistin "Rihanna" faniksi!

| Arvostelut |

19.08.08	Disturbia	single	7	AN
13.05.08	Take A Bow	single	4	AN
02.01.08	Don´t Stop The Music	single	8	AN
18.06.07	Good Girl Gone Bad	albumi	9	MP
21.05.07	Umbrella	single	7	AN
07.11.06	A Girl Like Me	albumi	5	AN
30.06.06	Unfaithful	single	7	AN
13.12.05	Music Of The Sun	albumi	6	SR
18.11.05	If It´s Lovin´ That You Want	single	4	AN