Scooter: The Ultimate Aural Orgasm (Edel Records)
CD 1
01. Horny in jericho
02. Behind the cow
03. Does the fish have chips?
04. The united vibe
05. Lass uns tanzen
06. U.F.O. phenomena
07. Ratty´s revenge
08. The shit that killed elvis
09. Imaginary battle
10. Scarborough affair
11. East sands anthem
12. Love is an ocean
CD 2
01. Aiii shot the dj
02. Am fenster
03. Trance-Atlantic (Special live version)
04. Fire (Full length version)
05. Apache (Flip & Fill UK mix)
06. Behind the cow (3 AM mix)
02.48
03.31
03.26
03.48
04.27
05.05
04.49
03.56
03.57
04.26
04.13
05.45
03.31
05.50
12.54
06.49
05.41
06.59
Vähintään yhden studioalbumin, kokoelman tai livealbumin vuodessa julkaiseva saksalainen stadiontekno-akti Scooter nimesi uutukaisensa kaksimielisesti The Ultimate Aural Orgasmiksi. Jay Frogin lähdettyä H.P. Baxxter ja Rick J.Jordan ottivat mukaan uuden toverin nimeltään Michael Simon, että soundi pysyisi tuoreena. Intertekstuaalisuuden ruumiillistumana bändi on toki tälläkin kertaa käynyt ahkerasti läpi viime vuosikymmenten aikana julkaistua koneellista tai muuten vain lainauskelpoista materiaalia. Asiaan vihkiytyneet saanevat samplejen, ideavarkauksien ja inspiraatioiden bongauksesta hupia viikkokausiksi, joten tämän arvostelun kohteena on enemmänkin kappaleiden toimivuus kuin niiden velka ensin ehtineille artisteille.
Intron virkaa toimittava Horny In Jericho polkaisee levyn käyntiin mahtipontisen ja Matrix-leffojen tyylisen jyminän säestämänä. Sitten on Behind The Cow-singlelohkaisun vuoro, joka on taatun vetävää tavaraa kosketinmelodioineen, oravaäänineen ja H.P.:n huutovokaalein. Fatman Scoopin räpäytysvierailu on aluksi hiukan yllättävä veto, mutta lyhyydestään johtuen se ei sen kummemmin ärsytäkään, vaikka ilmankin olisi pärjätty. Does The Fish Have Chips nappaa vaikutteita Prodigyn ja Blurin musiikista, ja tuloksena on näppärästi jyräävä kitaran ja konebiitin yhdistelmä.
The United Vibe on puolestaan tutumpaa Scooteria tyyliin Maria (I Iike It Loud) ja Jigga Jigga, ja Sheffield-albumilla esiteltyjen irkkuhenkisten kansanmusiikkisamplejensa kera. Vaihteeksi saksankielinen Lass Uns Tanzen taas vakuuttaa simppelillä, mutta erittäin tehokkaalla houseklubbailutaustallaan ja myös lyhyen ytimekkäillä vokaaleillaan. Kaikupitoisia naisvokaaleita hyödyntävä, mutta enimmäkseen instrumentaalinen U.F.O Phenomena jatkaa sekin vahvalla tanssilattialinjalla.
Marssimusiikkisamplella alkava Ratty’s Revenge palauttaa nimellään ja vetävillä trancesoundeillaan mieliin Scooterin säännöllisen epäsäännöllisesti materiaalia julkaisseen Ratty-sivuprojektin. Tunnelmallisista naisvokaaleista vastaa tällä kertaa Rick J. Jordanin vaimo Nikk. Bloodhound Gangin Jimmy Popin kanssa yhteistyössä väsätty The Shit That Killed taas palaa tutummille linjoille niin soundiensa kuin taustalla kaikuvan ”yleisön” mukanaolon suhteen.
Hulppean jykevillä soundeilla varustettu Imaginary Battle on niinikään tuttua Scooteria oravalauluineen ja koskettimineen. H.P. on lyriikoidensa kanssa hyvässä vedossa ja taustalla kuullaan myös näppäriä naisvokaaleita, mistä johtuen biisi nousee koko levyn kärkipäähän. Tässä olisi kyllä taas varteenotettava julkaisu yökerhoja ajatellen. Scarborough Affair puolestaan vuorottelee Nikkin hoitamien tunnelmallisten chillailuvokaalien ja Benny Benassi-henkisten bassolinjojen säestyksellä vokaaleitaan hoitavan H.P.:n välillä.
Oopperalaulua hyödyntävä East Sands Anthem on pirteä sekoitus elektrovokaaleita ja säkkipillimelodioita. Hiukan mietityttää, että ovatko oopperakohtaukset mukana vain jonkinlaisena pyllistyksenä niin kutsuttua korkeakulttuuria ja ”aitoa” musiikkia (joihin Scooter ei useimpien oopperan ystävien mielestä todennäköisesti kuulu) kohtaan, mutta kappaleen toimivuutta ei silti voi kiistää. Päätösraita Love Is An Ocean taas on puhdasta trancea, ja erittäin laadukasta sellaista.
Limited Edition-pakettiin kuuluva kakkoslevy sisältää liveversioita vanhemmista kappaleista, pari remiksauksasta, bändin haastattelun saksaksi ja englanniksi, Behind The Cow-musiikkivideon ja myös sen tekemisestä kertovan making of-pätkän. Sitten olisi vielä kaksipuolinen juliste, jossa H.P. poseeraa niin Rickin ja Michaelin kuin myös Buddha-patsaan kanssa. Bonuksien parhaat palat nähdään ja kuullaan videoilla, sillä BTC:n kuvaaminen Intiassa ja New Yorkissa oli videon sisältöön nähden niin päätön idea, että sen syntyä ja lopputulosta katselee mielikseen.
3 AM:n Behind The Cow-remiksaus ja Trance-Atlanticin erikoisliveversio ovat nekin näppärää tavaraa. Aiii Shot The DJ ja Am Fenster ovat livenä sitä samaa kuin taannoisella Live And Direct-kokoelmalla, eli edelleen toimivia mutteivat juurikaan uudistuneita. Hevilegenda Mantasin kitaroinnilla vahvistettu Fire kuulostaa tuoreemmalta, mutta lopun pitkän kitarasoolonsa ja ylimitoitetun kestonsa takia se jää lähinnä kiinnostavaksi kuriositeetiksi. Flip & Fillin Apache-versio taas on yhtä keskinkertainen kuin alkuperäinenkin.
The Ultimate Aural Orgasm on selvästi yksi alkuvuoden konemusiikkitapauksista, sillä albumille on saatu mukaan joukko erittäin toimivia mutta keskenään riittävän erilaisia kappaleita. Myös lisälevylle ahdettu tavara ja juliste antavat mukavasti lisäarvoa, vaikka ykköslevy onkin toki suurin syy tämän paketin toimivuuteen. Biisilainoja sun muita inspiraatioita on taas saatu sieltä ja täältä, mutta eipä siinä mitään, kun lopputuloksena on onnistunut ja täysin Scooterin kuuloinen albumi.
Olli Riihimäki (26.03.07) Merkitse itsesi artistin "Scooter" faniksi!