Beats And Styles: Walk, Don´t Talk (AJ Records)

Beats And Styles: Walk, Don´t Talk
01. Walk, don’t talk
02. Move
03. Ocean wave
04. See the signs
05. Sweet love
06. Sounds of freedom
07. Girls look like boys
08. Take it back
09. Snapshot
10. Tonite
11. Boat trip to Mars
12. Don’t take the world with you - Interlude
13. We don’t get it
14. Round the clock
15. Cut like a knife
16. Give and take
2.46
3.20
4.10
3.06
3.42
3.32
3.00
3.42
4.47
3.15
3.06
1.27
3.48
3.52
3.29
4.37

Ensin heitä oli Alimo ja Control, kunnes eteen lätkäistiin dj-arvonimet ja kielenä oli aluksi suomi, kun vierailevat vokalistit heittivät äidinkieltään. Sitten nimet säilyivät, mutta porukan nimeksi tuli debyyttilevyn suomenkielinen nimi englannitettuna; Beats & Styles. Tätä biittien ja tyylien ilotulitusta on jatkunut jo sen verran, että Walk, Don’t Talk on duon neljäs albumi.

Beats & Stylesin tyyli kierrättää vierailevia vokalisteja on säilynyt jokaisen levyn aikana. Jos englanninkielinen debyytti This Is.. Beats And Styles -levyllä dj-duo haki vielä itseään, niin We’re Not Ready Yet laittoi ilmoille jo loisteliasta materiaalia. Monipuolista, tyylilajeja mukavasti murtaen ja iloista bilemusiikkia esitellen. Everything Is Everything jatkoi tästä, ja sai Suomessa enemmän kuulijakuntaa.

Uusinta Walk, Don’t Talkia vaivaa tietyissä kappaleissa lievä monotonisuus. Konemelodioita on karsittu isolla kädellä ja kitaraa lisätty rajusti moneen. Vokalistejakin vaivaa paikoin tietty persoonattomuus. Syy voi olla myös se, että moni artisteista on totuttu kuulemaan aiemmilla levyillä useampaan otteeseenkin.

Hanoi Rocksin Michael Monroe antaa äänensä sekä intromaisessa Walk, Don’t Talkissa että Ocean Wavessa. Näistä ensin mainittu luottaa paikalla junnaavaan taustaan, kun taasen Ocean Wave vaati muutaman kuuntelukerran, kunnes alkoi iskeä kunnolla. Bassolinja on loistavassa vedossa, eikä Monroen vokaaleissa ole laisinkaan hävettävää. Erityisesti tyylikäs musiikkivideokin ansaitsee oman mainintansa.

Minna Lehtonen tuo vokaalinsa Movessa, joka ei vakuuta kappaleena. Sweet Love nappaa elementtejä Anita Wardin Ring My Bellin kelloista. Alimon vokaalipuoli on tässä kappaleessa kunnolla elementissään. Sounds Of Freedomissa ruotsalainen Papa Dee tuo terveisensä länsipuolelta. Biisissä on sopivaa särmää ja taustakin on jälleen kerran kunnossa.

Euroviisukarsinnoissa Beats & Styles oli edustettuna kappaleilla See The Signs ja Take It Back. See The Signissa kuullaan Anorah -nimellä levyllä vierailevaa Anna Nordellia, joka muistetaan hyvin yhteistyöstä muun muassa E-typen ja Bomfunk MC’sin kanssa. Ääneen pääsee taustalla myös Max’C. Itse kappaleen biitti on levyn parhaimmistoa johtuen terävistä dance-elementeistä ja Anorahin eurodancen mieleen tuovista vokaaleista. Take It Backissa ääneen pääsee Alimon kanssa jälleen Papa Dee, Max’C ja Pauliina Kokkonen. Kappale on sinänsä hyvä, mutta jää reilusti See The Signsin vetovoimasta.

Girls Look Like Boys on levyn häröintä osastoa. Alimon vokaalit ovat muokattu siten, että yhtäkkiä luulisi Giant Robotin soivan. Taustassa on vahvaakin vahvempi basso yhdistettynä loistavaan elektromaiseen tunnelmaan. Snapshotissa britti Jus Redin avustamana kätketään tutunkuuloinen sample hyvin kadoksiin. Sama sälli avustaa Tonitessa, joka kuuluu levyn terävään osastoon riehakkaan menonsa takia.

Boat Trip To Marsissa Anorah on ainoa ääneen pääsevä vokalisti. Taustasta on hiottu jälleen sopivan menevä, eikä Anorahin vokaaleissa missään nimessä ole valittamista, sen verran flirttailevaksi meno tuntuu yltyvän. Don’t Take The World With You -interludessa vierailee Humane pienen välähdyksen verran.

Jälleen tuttuakin tutumpi sample (Findance.comin forumin kautta saa auttaa arvostelijaa!) vierittää We Don’t Get It -viisua eteenpäin. Papa Dee lainaa äänensä, mutta taustassa oleva laina on biisin suurin koukku. Englantilainen Apache Indian heittää reaggae-aksentilla veikeää menoaan Round The Clockissa terävästi.

Cut Like A Knife yhdistää tehotrio Jus Redin, Alimon ja Max’C:n. Vokaalipuoli sekä tausta ovat loistavassa vedossa tässä jammailussa. Tyylikkäissä hissimusiikki-meiningeissä seilataan Max’C:n vahvoilla vokaaleilla Give And Takessa. Kerrankin erinomainen levyn päätös, eikä ole mitään tylsiä siirappi-porutus –slovaria.

Kuten alussa kritisoin, Walk, Don’t Talkilla on konemelodioita karsittu enemmän kuin aiemmin. Biitit ja tyylit ovat enimmäkseen silti kunnossa perinteisellä tavalla, ja bilekappaleissa tunnelma ollaan saatu tarpeeksi korkealle. Samojen vokalistien kierrättämisessä voitaisiin koittaa radikaaleja vaihdoksia. Ei heidän huonoutensa takia, vaan ihan vaihtelun. Jos We’re Not Ready Yetin arvostan Beats & Stylesin parhaimmaksi levyksi, niin kyllä Walk, Don’t Talk jää väkisinkin tuosta mestariteoksesta. Siispä annetaan levylle keskiarvoa reilusti parempi arvosana, mutta jätetään parantamisen varaa, eikä anneta ihan kiitettävää.

arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti arvosanaelementti tyhjä tyhjä

Ari-Pekka Kankaanpää (23.03.07)

Merkitse itsesi artistin "Beats And Styles" faniksi!

Read the English translation, click here

Haku sivustosta

Kolahtaako?


Katy Perry: I Kissed A Girl

KYLLÄ    EI

Katso musiikkivideo täällä.

Musiikkiuutiset

Viihdeuutiset

Haastattelut

Albumiarvostelut

Singlearvostelut

Päivän luetuin arvostelu

Foorumi

Lukijan sana

Kitarasoolo on paha sana.

lähetä oma viestisi

Power Play by Kurosawa

E-Type - Eurofighter
DJ Valium - Go Right For
Scooter - The Question Is What Is The Question
Interphace - Dr. Feelgood (Club Mix)
Loituma - Ieva´s Polka (BassHunter Remix)
Gigi D´agostino - I´ll Fly With You
Turmion Kätilöt - Pirun Nyrkki
E-Type - True Believer
Sonata Arctica - The Cage
Turmion Kätilöt - Tirehtööri

rss-syöte

Add to Google

Add to Netvibes


|| ISSN 1458-428X || Copyright Findance.com 1998 - 2008 || info@findance.com