|
|
The 69 Eyes: Angels (EMI)
1. Angels 2. Never Say Die 3. Rocker 4. Ghost 5. Perfect Skin 6. Wings & Hearts 7. Star Of Fate 8. Los Angeles 9. In My Name 10. Shadow Of Your Love 11. Frankenhooker
3.59 3,29 3.39 4.17 3.45 5.05 4.50 3.48 3.36 3.43 4.06
Viime aikoina ahkerasti maailmalla keikkaillut The 69 Eyes sai pihalle Devilsin sisaralbumin, joka kantaa loogisesti nimeä Angels. Promokirjeen mukaan yhtye halusi tehdä rock-albumin, jolla kuultaisiin kaikuja myös 90-luvun glamrock-Eyesistä. Rokimpi meininki on sikäli osuva ilmaus, että konesoudit on tällä kertaa viskattu käytännössä kokonaan sivuun. Niin tai näin, kansa äänesti lompakoillaan Angelsin tuoreeltaan kotimaisen albumilistan ykköseksi. Hyvin paljon edellisen Devils-albumin nimikkobiisin kaltainen Angels saa kunnian toimia avausraitana ja kuulostaa myös jonkin verran edeltäjäänsä paremmalta. Taustan tunnelmalliset soundit ja Jyrki69:n vokaalit toimivat tuttuun tyyliin. Muutaman sekunnin verran industrialilta kuulostava Never Say Die siirtyy niinikään nopeasti tutuille urille, eikä siitä loppujen lopuksi jää mieleen muuta kuin toimiva kertosäe. Nimensä mukainen Rocker ei puolestaan hirveästi innosta, vaan rokkirepäisy tuntuu lähinnä täytekappaleelta. Kitaroiden, kosketinten ja jousisoundien voimalla etenevä Ghost onnistuu hieman paremmin, ja tunnelmallinen kertosäekään kuulostaa melko vetävältä. Ahkerasti radiossa soinut singlehitti Perfect Skin on selkeästi tämän albumin Lost Boys, siis lähinnä siinä mielessä että molemmat kappaleet kuulostivat alkuun melko tavanomaisilta The 69 Eyes-tekeleiltä, mutta kasvoivat ajan kanssa varsin vetäviksi tuotoksiksi. Upean tunnelmallisella introlla käynnistyvä Wings & Hearts pistää silti vieläkin paremmaksi, sillä napakasti etenevässä kappaleessa on lähes kaikki kohdallaan. Kosketin- ja kitarasoundit ovat Jyrkin vokaalien ohella pääroolissa, kuten tämän porukan musiikissa pitääkin olla. Myös kertosäe potkii erittäin tehokkaasti. Melankolinen Star Of Fate liikuskelee jossakin gootti-iskelmän ja yökerhoslovarin välimaastossa, eikä siten hirveästi nouse esiin. Selvästi vauhdikkaampi Los Angeles puolestaan toimii lähinnä kertosäkeensä varasssa. In My Name painaa jarrua pohjaan, mutta jää näppäristä kitarasoundeistaan huolimatta keskinkertaiseksi tunnelmapalaksi. Shadow Of Your Love ottaa ohjakset tiukemmin käsiinsä, ja vakuuttaa etenkin väliosien erinomaisella kitarataustallaan. Kertosäe on jonkun verran vaisumpi, mutta kokonaisuutena kappale jää silti positiivisella tavalla mieleen. Päätösraita Frankenhooker puolestaan pistää hommat pakettiin Rockerin tyylisellä menopalalla, josta jää eniten mieleen loppupuolen huvittava ”You Suck!”-uholyriikka. Vaikka The 69 Eyes kuuluukin allekirjoittaneen suosikkibändeihin, on silti pakko myöntää, että Angels on kaikessa keskinkertaisuudessan pettymys. Angels, Perfect Skin, Wings & Hearts ja Shadow Of Your Love ovat näppäriä kappaleita, mutta loput raidat liikkuvat lähinnä “ihan kiva”-akselilla. Mukana ei ole varsinaisesti yhtään täysin kammottavaa epäonnistumista, mutta materiaalin tasapaksuutta ei silti voi olla huomaamatta. Täytyy myös toivoa, että konesoundien karttaminen oli pelkkä väliaikainen kokeilu, eikä pysyvä ”paluu juurille”. Ehkäpä Jyrkin Unicef-komennukset ja bändin ahkera keikkatahti ovat osaltaan verottaneet biisintekoon käytettyä aikaa, mutta Helsingin vampyyrit pystyvät kyllä selvästi parempaan. Tavallaan ironista, että albumin etukansi on bändin tyylikkäin tähän mennessä.
Arvostelut
KotisivutUutiset27.08.2010 / The 69 Eyes kiertää Suomea akustisesti 17.11.2009 / The 69 Eyes kiertää Suomea loppuvuoden 19.07.2007 / Bam Margera tarjoaa uutta Children Of Bodomia netissä! 18.07.2007 / Jyrki 69:stä satusetä 21.03.2007 / The 69 Eyes nousi Saksan albumilistalle 04.10.2006 / The 69 Eyes paljastaa täydellistä ihoa 19.08.2005 / Jyrki69 Hyvän tahdon lähettiläänä |
|
