Scooter: The Ultimate Aural Orgasm (Edel Records)
CD 1
01. Horny in jericho
02. Behind the cow
03. Does the fish have chips?
04. The united vibe
05. Lass uns tanzen
06. U.F.O. phenomena
07. Ratty´s revenge
08. The shit that killed elvis
09. Imaginary battle
10. Scarborough affair
11. East sands anthem
12. Love is an ocean
CD 2
01. Aiii shot the dj
02. Am fenster
03. Trance-Atlantic (Special live version)
04. Fire (Full length version)
05. Apache (Flip & Fill UK mix)
06. Behind the cow (3 AM mix)
02.48
03.31
03.26
03.48
04.27
05.05
04.49
03.56
03.57
04.26
04.13
05.45
03.31
05.50
12.54
06.49
05.41
06.59
Tusina napsahti täyteen kuin puskista. Eihän saksahumpan suurlähettiläät ole ollut kuin kolmetoista vuotta kasassa, joten tahti on ollut kohtalaisen hyvä. Itse asiassa kun niputtaa levymäärään vielä kokoelmat ja liveplatat, niin kokonaismäärä nousee yhdeksääntoista. Eli juhlittakoot näin ollen tulevaa ”juhlalevyä” hieman etukäteen The Ultimate Aural Orgasmin muodossa.
Uusi jäsen Michael Simon on yhdessä ikiskoottereiden, H.P. Baxxterin ja Rick J. Jordanin kera aloittanut neljännen osan Scooterin maailmanjulistuksessa.
Tuttuun tapaan sampleja, kierrätyksiä ja lainoja heitellään sieltä ja täältä. Se onkin noussut Scooterin suureksi tavaramerkiksi, ja voitaisiin melkein väittää, että on kunnia-asia päästä Scooterin levylle. Iso käsi siis kaikille näille, jotka ovat vuosien varrella kuuluneet tähän joukkoon.
Horny In Jericho avaa pelin lähes kolmeminuuttisena introna, jossa ollaan erittäin jylhissä tunnelmissa. Singlebiisi Behind The Cow jyrää KLF- ja Blue Oyster Cult -samplejen viitoittamana. Rappari Fatman Scoop tuo mielenkiintoisen lisänsä, jonka esitys on jakanut ihmisiä melko lailla sekä vastaan että puolesta.
Does The Fish Have Chips? rallattelee Prodigyn Smack My Bitch Upin vahvan basson ja Blurin Song 2:n hengessä vetävissä tunnelmissa. Jos jonkun kuvittelisi lainaavan Blurin hitin ideaa, niin Scooterhan se aivan oikeutettu siihen olisikin. Biisin nimi on yhtä sekavaa kuin How Much Is The Fish? aikoinaan tarjoili.
Levyn paras raita The United Vibe petaa pelin käyntiin jääkiekkopeleistä tutuilla maalisummereilla. Ensimmäisessä erässä H.P.:n puhelauluissa on särmää ja ”gabba hey”-huudot värittävät, kunnes ilmoille pääsee takova saksajunttaus. Erittäin loistokasta pimputusta yhdistettynä tarttuvaan melodiaan ja porukka on täyttä hyytelöä. Vähän tulee mieleen edellislevyn Rock Bottom sillä erotuksella, että The United Vibe pistää kovemmaksi tunnelmallaan.
Ilmeisesti seuraavana singlenä julkaistava Lass Uns Tanzen ilmaistaan tällä kertaa kavereiden kotikielellä. Taustassa on omat mielenkiintonsa, mutta tylsä saksapornomainen yhden saman fraasin hokeminen puuduttaa. Ei singleainesta, vaikkakin hardtrance-elementit laukkaavat kohtalaisen maukkaasti. Instrumentaalinen U.F.O. Phenomena jatkaa vähän samoissa tunnelmissa kuin edellinen. Avaruuden mieleen tuovat pienet radiopuhe-samplet kuljettavat kappaletta eteenpäin, mutta Scooterilta on aiemmin tullut niin paljon parempia instrumentaalibiisejä, että tämä jää väkisin rivikappaleeksi.
Sivuprojektilta nimeä lainaava Ratty’s Revenge alkaa ponnekkaalla trancelaukalla ja H.P.:n huudoissa on jälleen tarvittavaa energiaa. Väliosassa ennen kertosäettä Nikkin naisvokaaleilla vedetään kovaa ja korkealta, mutta se lannistaa suuresti kappaleen tunnelmaa. Muuten Ratty’s Revenge kuuluu ehdottomasti levyn terävään kärkipäähän.
Italialaispumppu Planet Funkin suomalaisvoimin laulettu muutaman vuoden takainen hitti Chase The Sun taipuu Scooterin käsittelyssä hieman erilaiseen muotoon The Shit That Killed Elvis viisussa. Samaisessa kappaleessa mukana häärii taustapiruna itse James Moyer Franks, joka kansan huulilla on tutumpi Jimmy Pop -nimisenä veijarina hupibändi Bloodhound Gangista. BHG:n The Bad Touchin henkisiä konemelodioita kuullaan myös hivenen kappaleessa. Samalla herää toivo, että Scooter pääsisi mahdollisesti miksailemaan tulevia BHG-tuotoksia.
Itseltä napataan Ramp!:n kaltaisia soundeja yhdistettynä Cappella -tyyliseen laukkabassoon ja pieniin vokaali-sampleihin Imaginary Battlessa. Tämä on levyn ainoa kappale, jossa kuullaan sitä kuuluisaa kurre-laulua kertosäkeessä. P.Diddyn (silloisen Puff Daddyn) Come To Meta lainataan c-osassa pätkän verran, kunnes kuullaan pieni kitarasoolo. Scarborough Affair kokee Ratty’s Revengen kohtalon siinä mielin, että muuten erinomaisen kappaleen tunnelma latistetaan hetkeksi korkeilla naisvokaaleilla. Taustassa on erittäin jykevä ote ja kuullaanhan siinä rankkoja Benny Bennassi -bassojakin.
Klassista samplataan East Sands Anthemin alussa ja lyhyen lähtölaskennan jälkeen kuullaan We Are The Greatestista muistettuja robottivokaaleita. Lisäväriä haetaan aina säkkipilleistä alkaen, jotka tuovat kivan ekstran mukanaan. Kuten totuttu on, niin jälleen levyn viimeisenä kappaleena kuullaan Scooter-trancea, joka sykähdyttää alan HC-trance –fanejakin. Hivenen scootermaista laukkaa alussa sisältävä, mutta suureksi osin aivan joltain muulta kuulostavaa trancea tarjoillaan Love Is An Oceanissa. Kyllä näiden poikien kelpaa ylpeillä myös näillä taidoilla, ei mitään hävettävää.
Limited editionissa on mukana kakkoslevy, jossa on kaikenlaista sälää. Neljä liveraitaa Saksan Hampurista, kaksi remiksiä muiden toimesta ja visuaalinen osio, josta löytyy Behind The Cow -video sekä making of, valokuvia ja bändin haastattelu.
Aii Shot The DJ takoo livenäkin melkoisen kovaa, ja pääsee joku naispuoleinen fani tarttumaan yhden virkkeen verran mikkiin. Am Fenster on pidennettynä versiona ja saksankielisenä lauluna ihan mukavaa kuultavaa myös, ja ennen kaikkea nelisenkymmentä sekuntinen nostatus vetää lähes vertoja No Faten ihokarvat pystyyn laittavalle kohdalle.
Kakkoslevyn parasta antia on liki kolmetoistaminuuttinen Trance-Atlantic. Scooterin pojat antavat oivan opinnäytetyön trancen maailmaan. Itse kuulijakin meinaa vaipua transsiin, sen verran loistokas versio on kyseessä. Alussa pedataan lähes kolme minuuttia perkussioilla ja syntikalla, kunnes Scooterin alkutaipaalelta muistettavaa melodiaa sekoitetaan rankempaan ilmaisuun. Ajassa 6:20 lähtee tutut rytmit Trance-Atlanticista, joka normaaliversionakin on reilusti päälle seitsemän minuuttia pitkä. Oikeata pianoa ja rumpuja kuullaan trance-ilotulituksen ratossa. Ehdottomasti kyseessä on klassikkoversio muutenkin loistavasta kappaleesta. Tällaista kuulisi kernaasti enemmänkin ja useammin.
Hevihemmo Mantas saa näyttää osaamistaan Firen livevedossa oikein kunnolla. Hänen työskentelyään on haukuttu hieman epävireiksi tässä versiossa, mutta ehkäpä tämä onkin tahallinen ”moka”, että saadaan erikuuloinen sovitus aikaiseksi. H.P. kuulostaa itse melko tukkoiselta. Kenties kyseessä lienee flussan aiheuttama epävireisyys tahi sitten nelikymppisen MC:n kieli ei enää taivu kuin vuonna 1997 Firen ilmestyttyä.
Remikseistä tarjoillaan ensin Flip & Fillin UK Mix Apache Rocks The Bottomista. Scooterin oma versio oli köykäinen, mutta remiksissä on saatu aikaan lievää parannusta, vaikka kyseessä ei ole Flip & Fillin paras remiksi missään nimessä. Kasarimainen (!) näkemys Behind The Cowista kuuluu sarjaan toimiva uudelleenversiointi. Kuuluu alkuvuoden parhaimpien remiksien joukkoon tämä 3 Am Mix.
The Ultimate Aural Orgasm on Scooterin tasaisin levy pitkästä aikaa. Yhtään skipattavaa kappaletta ei joukkoon ole eksynyt, mutta naisvokaaleilla saadaan pari viisua vaisummaksi hetken aikaa, vaikka muuten kappaleet ovat täyttä rautaa. Legendaaristen kappaleiden joukkoon nostaisin jo tässä vaiheessa Behind The Cowin, The United Viben ja Ratty’s Revengen. Bonusosastolta Trance-Atlanticin (Special Live Versionia) ei voi kehua lainkaan liikaa.
Ari-Pekka Kankaanpää (05.03.07) Merkitse itsesi artistin "Scooter" faniksi!